Voi jehna! Tuossa heinäkuun puolella minut ja Nauru pyydettiin ATD:n joukkueeseen varakoirakoksi. Vähän YOLO-fiiliksellä sitten mukaan tosiaan lupauduin, ajattelin, että ei siinä mitään menetä paitsi naamansa korkeintaan. Ehkä ihan hyvä asenne, sillä menin kokeeseen hyvinkin rennosti verrattuna jännitykseen, jota yleensä harrastin epäonnistumisen pelossa.

Hieman pipariksi koe meinasi mennä heti alkuunsa, kun vieras lenkkeilijä oli varma, että tapatan pentuani kuumaan autoon. Olihan se hieman noloa juosta paikkaistumisesta repimään häkkiä ja pentua ulos vieraan naisen rääkyessä "huono koiranomistaja"-kommenttia suu vaahdossa. Kerrottakoon, että joka ikinen räppänä takakonttia myöten oli avattu, tuulilasi peitetty lakanalla ja ratkaisu oli pennulle stressittömämpi kuin häkki, jota ei voinut viedä minnekään järkevään, rauhalliseen paikkaan vaan piti tilkitä lakanalla umpeen melkein läpikotaisin. Vesikuppinsa ipana kaatoi kummassakin sijainnissa, koska sen mielestä on hauska tunkea soma pieni takapuoli vaikka kuinka pienikokoiseen kipposeen. Paikalla oli myös kasvattaja (eläinlääkäri) ja tuttujani, jotka taatusti pitivät pentua silmällä siltä varalta, että se olisi pitänyt ottaa ulkoilemaan minun ollessa estynyt koesuorituksessa, sillä muun ajan ipana viettikin hihnan päässä ulkona seurapupsina. Myös kyseisen paikkaistumisen jälkeen oli tarkoitukseni hakea pentu ulkoilemaan pissalenkille ennen Naurun yksilösuorituksia.

No, tuosta saisi oman tarinansa. Pääasia oli, että puolen tunnin rauhoittumisen jälkeen sain itseni kasattua ja uskalsin jopa koskea Nauruun, joka sekin meni vähän lukkoon yhtäkkisestä tilanteesta. Ihanaa, että ihmiset huolehtii (mielellään liikaakin), mutta pitäisi osata myös antaa olla. Täytyykö alkaa myös haukkumaan, sadattelemaan, provosoimaan ja jankkaamaan, kun ei siitä ole mitään hyötyä. Äh.

Huolimatta mahassani velloneesta kuvotuksesta sain itseni siis kasaan ja yksilösuorituksiin. Nauruahan tokoilu ei edelleenkään kiinnosta ja sen haukottelun näki varmaan toiselle puolelle kenttää. Kisamaisia treenejä ei ole ollut ainakaan vuoteen, omat treenit ovat olleet lähinnä hyvän mielen nostatuksia ja liikkurointia on harrastettu... en edes tiedä, milloin. Vaan hei, siihen nähden meillä meni oikeastaan hyvin! Tuomari antoi meille tosi kivaa palautetta, kertoi nähneensä tosi hyviä väläyksiä varsinkin seuruussa ja oli varma, että pienellä työstöllä koirasta saisi tosi potentiaalisen toko-otuksen. Minä asialle hieman naureskelin, mutta kasvattajatäti Lara oikein sisuuntui ja haastoi minut treenaamaan kanssaan ihan oikeana aikeena tokokokeisiin meno jatkossakin. Apua.




Paikkaistumiseen jätin vinoon, josta puolikas pojo. Noudossa heitteli vierasta kapulaa, se selvästi ällötti, mutta kyllä se sen palautti... hitaasti, mutta varmasti etanatahdilla! Merkin kierto oli ensimmäinen liike ja varsinainen fiasko, Nauru lähti luoksetulon merkkitötsälle, tajusi homman menevän pieleen, paineistui epävarmuuksissaan ja alkoi lähinnä nuuskia nurmikkoa. Jostain syystä liike on ollut hankala typylle ja ravilla se on suorittanut sen kotitreenissäkin, mutta selvästi koetilanteessa tehtävä oli vielä aivan liian haastava. Muut pistevähennykset tulivat laiskasta/hitaasta suorittamisesta tai kaksoiskäskyistä. Seuruussa oli tosiaan tuomarin mukaan tosi hyviä pätkiä ja ruutu oli sikahieno, ainoana vikana, että ravasi sinne energisen laukan sijaan.

Ois hei voinut mennä paljon huonommin! AVO2, jaettu 5/10 sija ja ATD:n joukkue sijoittui toiseksi, vaikka meidän suoritus ei siinä auttamassa ollutkaan. :D