Näin ne päivät alkavat: aamumöyhnäys mutsin korva suussa.

Perjantaina oli lyhyt iltavuoro, joten aamupäivällä ajelin Mankkaalle näkemään Siiriä ja ihanaa Kybäläistä. Pidimme päälle tunnin tehotokotreenin, joka päättyi passelisti juuri ennen jäätävää kaatosadetta. Päälläni oli työvaatteet jo valmiiksi, joten kaatosateessa kastuminen ei tosiaan sopinut suunnitelmiini. Onneksi sää oli tänä viikonloppuna useaan otteeseen hyvin ymmärtäväinen!

Nauru teki merkin kiertoa, jossa keskityin koiran rohkaisuun. Pitkällä matkalla merleläinen on epäileväinen itseensä tehtävää suorittaessa, joten vahvistimme pitkälle matkalle irtoamista leikkipalkalla. Saimmekin sähäköitä lähtöjä aikaiseksi, joten toivottavasti Naurullekin jäi hyvä, itsevarma fiilis tekemästämme treenistä. Myös nouto sujui hyvin, kunnes Nauru alkoi ennakoida takana olevaa palkkaa ja sen vauhti putosi. Myös Meno opetteli merkin kierron alkeita ja itsekseen se treenasi autosta murtautumisen alkeita, ohjaajan puremista turhautuneena mutsin päästessä töihin hänen sijaansa ja Siirin namien varastamista laukun syövereistä. Hirmu kiva, kun on tuollainen omatoiminen poika, joka keksii itselleen ylimääräistä tekemistä!

Lyhyen työillan ajan takahuoneessa oli rauhallista, kun merlekaksikko veteli tyytyväisenä hirsiä. Saivat ne kuitenkin sosiaalistua työkavereiden avustuksella, kun rapsutuksia oli aina välillä tarjolla.

Lauantai oli agilitypäivä. Ajatuksemme oli ensin suunnata Kirkkonummelle epistelemään, mutta huono keli sai meidät toisiin aatoksiin. Ajelimme Tanjan ja Siiri-mittelin (viikonloppu täynnä Siirejä!) kanssa hallille ja pihalla odotti autojen maihinnousu. Olin unohtanut vallan pihassa järjestettävät ASCA-kisat, joihin mukaan ilmoittautuminen oli yllättäen unohtunut. Näimme kuitenkin paljon tuttuja ja aussiet pääsivät sosiaalistumaan, mikä on tietysti aina mahtavuutta!

Nauru teki hommia sairaan hyvällä otteella ja saimme hienot nollat aikaiseksi vauhdikkaalla radalla. Sain kisoihin kaipaamaani itsevarmuutta, kunnes halusin ratasuorituksen videolle. Se oli liikaa, olisi pitänyt osata lopettaa ennen videosähellystä. Lopputuloksena huono fiilis ja liikaa rehkinyt koira, joka kuitenkin suoritti tehtävät kunnialla häntä iloisesti heiluen. Onneksi se ei tajua harmitusta, joka minun harteitani painoi. Olen agsaajana sellainen, että tarvitsen paljon itsevarmuutta, onnistumia ja kannustusta saadakseni oikeanlaisen itsevarman asenteen kisaradoille. Harmiksi tällä kertaa se jäi saamatta, vaikka pitäisikin keskittyä siihen onnistuneeseen ratasuoritukseen ennen epäonnistumaa.

Meno harjoitteli paitsi hullun lailla odotellessa huutamista, myös irtoamista putkelta ja on-off alkeita A:n alastulolla. On se näppärä poika, juoksee kovaa ja on niin pirun viisaskin!

Päivän kruunasi kahdestaan tehty kauppalenkki Taran kanssa, kun marssimme muutaman kilometrin pienessä, virkeässä sateessa.

Ja tänään oli mätsärit! Menimme karkeloimaan veljesporukalla Koneen kentälle, joten myös Mahti&Minna sekä Metku&Niina olivat paikalla. Saimme olla äärettömän ylpeitä pienistä pojistamme. Kolmikko ei turhia mölissyt tai häiriintynyt vaan ottivat vilinän oikein lunkisti. Ne esiintyivät kauniisti häiriöistä piittaamatta ja ravasivat komeasti - tai Meno taisi enemmän lentää, rauhallinen eteneminen kuin ei oikeastaan kuulu sen tuntemiin nopeuksiin. Metku vei voitot kotiin nappaamalla SIN4 tittelin, Meno ja Mahti taas saivat PUNaiset nauhat, mutta eivät tällä kertaa päässeet palkintopalleille. Fiilis oli kuitenkin huipussaan, seura mahtavaa, kanttiinin lettu erittäin maukas ja asiakaspalvelu huippuluokkaa!

Pojat peuhasivat pienen hetken puiston reunalla, mutta Mahti ja Meno pääsivät nuhjuamaan vielä niityllä Naurun kanssa Vantaan puolella, sillä Mahti emäntineen kulki kanssamme samalla autolla. Kyllä oli pojilla hieman nuutuneet leikit, vaikka parit hepulit jaksettiin vielä höykkyytellä. Nauru oli edelleen oikein tyytyväinen saadessaan yhden lisäpojan Menoa kiusaamaan... 

Tällaiset viikonloput ovat parhautta. Ja huomenna pääsen pitkästä aikaa kouluttamaan! Myös Tara on päässyt nauttimaan ulkoilusta, uimisestä ja kainalossa olemisesta, vaikkei se kuvissa tällä kertaa poseeraakaan. Mummo on edelleen rautaa.