Koiraharrastuksen mitätön arvo ulkopuolisten silmissä

23.58

Minun piti kirjoittaa kertomusta viime perjantain agilitytreeneistä ja agsa-asioista muutenkin, mutta jääköön se ensi kertaan. Silloin kerrottavana on myös epiksissä tapahtuneita kommelluksia, joilta ei varmasti huomenna Vantaalla vältytä. Olen kuitenkin itsenäisyyspäivästä lähtien (ja oikeasti vähän kauemminkin)  paasannut ja kihissyt kiukkuisena aiheesta, josta minun on avauduttava täällä blogissa. Nimittäin koiraharrastuksen mitättömästä arvosta ulkopuolisten silmissä.




Linnanjuhlissa itsenäisyyspäivänä oli jos jonkinlaista kulkijaa. Elastisen virneen tunnistaa kaiken, mukana oli myös huippu-urheilijoita, joille annettiin tunnustusta. Löytyi porukasta kouluratsastusryhmänkin jäsen, ettei vain jääkiekko ollut tuettuna. Kaiken lisäksi porukassa oli lihapiirakoiden valmistaja, presidentti kun sattui kesällä vierailemaan eräässä putiikissa ja ihastui näiden epäterveellisten herkkujen makuun.

Koiraurheilijoita ei paikalla ollut yhtäkään. Olipa koiralaji melkein mikä hyvänsä, suomalaiset edustavat arvokkaasti ja roikkuvat usein palkintosijoilla. Jo pelkästään agilityssa suomalaiset nimet ovat usein jopa TOP3-listassa, vähintään TOP10:ssa. Pelkästään vuonna 2014 Suomi voitto tottelevaisuuden MM-joukkuekilpailun ja lisäksi yksilökisassa maamme oli edustettuna hopeasijalla. Palveluskoiralajeissa tämä vuonna Suomi sai MM-joukkuekilpailun kolmannen sijan Italiassa. Helsinki kerää joka vuosi joulukuussa kaupungin täyteen myös ulkomaalaisia, jotka tuovat koiransa kansainväliseen koiranäyttelyyn Helsinkiin. Tämän isäksi vuonna 2014 järjestettiin Suomessa Maailman voittaja-tapahtuma (World dog show), joka keräsi 10 000 ulkomaalaista koiraa omistajineen Suomeen - innoikkaimpia saapui Japanista asti. Tätä menestyksen listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kansan suhtautuminen koiraihmisiin on selvä. Hölläpäisiä huuhailijoita, jotka hypyyttävät koirillaan estehyppyä takapihalla ja kakatkin jättävät keräämättä.



Helsingin kaupunki suunnittelee jyräävänsä Tuomarinkylän koira-alueen tylysti jalkoihinsa. Tämä ei ole lainkaan harvinaista, sillä ylipäänsä kaupunkien suhtautuminen koiraharrastuksen tukemiseen on hyvin nihkeää. Muistan kuunnelleeni juttuja treenialueen saamisen vaikeudesta aikanaan, kun treenasimme Kanavan koirakillan puikoissa Vääksyssä: kaupunkia ei yksinkertaisesti kiinnosta tukea esimerkiksi rahallisesti koirahömpötystä, lentopalloseura sen sijaan saa tarvitsemansa avun. Tekemiseen soveltuvien hallien, metsien tai maa-alueiden metsästäminen voi käydä työstä. Talvisaikaan hiihtäjät ja koiraihmiset eivät todellakaan mahdu samalle tontille ja nelijalkaisten ystävien lenkityksessä joutuu monessa paikassa käyttämään vähän päätään. Ilahduinkin suunnattomasti lahtelaisen koirapolku-tempauksesta ja samalla kevyen ironisesta kannanotosta! Kesällä murhetta aiheutti paitsi koiraihmisille, myös varmasti monille lapsiperheille, suositun uimapaikan Firan kohtalo. Kiinnostusta asioiden järjestämiselle ei yksinkertaisesti ole, kun kyseessä on rekkujen ulkoiluttajien tarpeet. "Kun onhan heillä koirapuistot".

Olen yrittänyt kuumeisesti keksiä, miten voisin omalla panostuksella auttaa asiaa. Tietenkin vitsailimme, että voisin pyrkiä presidentiksi ja laatia osallistujalistan vuoden prameimpiin pippaloihin - ei hullumpi ajatus, siinähän saisi moneen muuhunkin epäkohtaan tartuttua samantien! Minusta on vain yksinkertaisesti naurettavaa, ettei ulkopuoliset kansalaiset osaa olla ylpeitä siitä, että jollakin osa-alueella meiltä löytyy mestareita, valmentajia, joita himoitaan avoimesti rajojemme ulkopuolella. Mm. Janita Leinonen ja Jaakko Suoknuuti ovat agilitypiireissä niin haluttuja opettajia, että voisivat varmasti elää rattoisasti missä päin (koiraharrastus)maailmaa tahansa ja töitä löytyisi kyllä.




Yritän kertoa kanssaihmisille koiralajien menestyksestä maailmalla, vaikkei heitä varsinaisesti kiinnostaisikaan. Jokainen positiivinen kertomus koiraharrastajan edesottamuksista nostaa matalaa palkintokorokettamme hieman ylemmäs. Pieni tarina siitä, kuinka tavan tallaaja panostaa koiransa hihnakäytökseen voi saada ulkopuolisen kohottamaan hieman kulmaansa - ei inhosta, vaan vaikutuksesta. Se, kun istutan koirani hyvissä ajoin ojaan ja väistän kohteliaasti vastaantulijoita koirien ollessa vapaana, saan paljon positiivista palautetta ennenkaikkea koirieni tottelevaisuudesta. Tarinoin mielelläni koulutuksesta ja kilpailemisesta. Se lienee selvää, kukapa intohimoistaan ei jaarittelisi. Vaan kun naapurin Pirkko tajuaa, että agility ei olekaan tuoleista ja mopinvarsisita rakennettujen esteiden hypyyttämistä vaan ihan oikeasti vakavasti otettava, kansainvälisesti tunnettu urheilulaji, on se pieni onnistuma koiralajien arvon nostamisessa.

Ollaan ylpeitä valitsemastamme lajista - ehkä jonain päivänä muutkin ovat.



MUOK 13.1: HS osui kanssani aika nappiin. Iso uutisjuttu Janita Leinosesta luettavissa tämän päivän Helsingin sanomissa! Nettiuutisen näät täältä!

Mites nämä turinat sitten?

12 kommenttia

  1. Hyvä teksti! En voisi olla enempää samaa mieltä! Juurikin tämä, että koirien hyppyyttäminen ja tottelevaisuuskokeet on vaan hassua touhuilua ja sitten jääkiekko sun muut ammattimaista ja arvostettua urheilua. Ulkopuolisten suurin ihmetyksen aihe on, että joku viitsii käyttää aikansa jossain agilityhalleilla/koiranäyttelyissä eri puolilla Suomea (tai maailmaa), mutta kaikissa muissa urheilulajeissa jne. se on tietysti ymmärrettävää...

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti!

    Oon ite miettiny ihan samaa. Ei oo kauaakaan, kun Suomi oli hiihdossa ihan pohjamudissa. Satuin erehtymään katsomaan televisiosta hiihtoa, ja voi sitä myötähäpeän määrää, kun selostajat olivat innoissaan siitä, että tämä ja tämä hiihtäjä oli neljäskymmeneskahdeksas ja kilpailijoita jotain viisikymmentä. Uutisissakin oli tästä "erinomaisesta menestyksestä". Seuraavana päivänä tuli Koiramme-lehti. Suomi voittanut useamman mitalin koirahiihdossa, valjakkoajossa sun muissa vastaavissa. Ja ei varmaan yllättänyt, että "suuressa mediassa" tästä ei pukahdettu sanaakaan.

    VastaaPoista
  3. Hieno texti ja kannanotto! Oon ihan samaa mieltä, että koiraharrastusta pidetään liian huonossa arvossa!!

    VastaaPoista
  4. Asiaa jälleen! Tätä monesti tullut pohdittua, miksei koiraurheilusta uutisoida vaikka suomi voittaa jatkuvasti arvokisoja jne.

    VastaaPoista
  5. Itse olen perheestä ja suvusta, jossa harva ymmärtää saatika jakaa innostustani koiriin. He lähinnä keskittyvät siihen, miten ne sitovat, koska eivät ymmärrä mitä ne antavat. Koiraton ei ymmärrä koiran arvoa sen perheelle. Pappani, joka myöntää inhoavansa koiria, on usein kuitenkin kehunut omia otuksiani, kun ne huutamatta tottelevat ja pysyvät esimerkiksi niille näyttämilläni paikoilla poissa tieltä. Hän on myös Gatsbyn myötä alkanut arvostaa harrastustani, vaikkei sitä ymmärräkään. Hän on todella otettu siitä, että yritän saada paimenestani pelastuskoiran. Tälläisen koiran arvon hänkin ymmärtää.

    Surullinen fakta taitaa olla se, että ne ihmiset, joita koirat eivät kiinnosta, eivät ole kiinnostuneita koiraharrastusten menestyksestäkään. Itse en tiedä varmaan kymmentä urheilijaa enempää nimelltä. Vaikka olenkin aktiivisesti koiraharrastuksessa mukana palloilemassa, niin minäkään en jaksa kauempaa mietiskellä maamme menestystä joissakin kisoissa. Ne ovat vain se tippa meressä kun tallaan polkuja laumani kanssa ja arki on pääosin raivostuttavien koirienomistajien tapaamista. Itse otan kierroksia väärässä paikassa esiintyvistä kasoista vähintäänkin sen takia, että siinä taas todistetaan, kuinka koirista on muille haittaa. Samoin kun näen jonkun keltaiseksi pissatus postilaatikonjalan. Ainakaan täällä metsän vieressä moiseen ei ole mitään aihetta! Yritän elää perjaatteella "muiden ei tule kärsiä koiraharrastuksestani". Tähän kuuluu se, etten anna koirieni nostaa jalkaa toisten ihmisten pihanpieliin, koska täällä se ei ole pakollista. Enkä anna niiden huutaa tuntitolkulla pihalla tai oiekastaan sitä paria haukahdusta enempää. Lisäksi vastaan tulee jos jonkunlaista koiranulkoiluttajaa muutenkin. Milloin flexin päässä hilluu holtiton koira tai koira on vapaana ilman pienintäkään kontrollia. Itse yritän pitää koirani pois toisten tieltä. Jos olemme kapealla jalkakäytävällä, kerään ne vähintään kaikki samaan reunaan ja olen itse niiden ja muiden välissä. Vapaana kerään ne ohitusten ajaksi luokseni. Tämä viestittää muille, että koirani on hallinnassa ja ajattelen, että jotkut voivat koiria pelätäkin. Olenkin saanut normaalisti niin juroilta suomalaisilta usein kiitosta, jopa pientä ihailuakin.

    Summa summarum, mielestäni niin kauan kun arjessa koirista on kanssa ihmisille enemmäkseen edes pientä haittaa ja ne näkyvät negatiivisesti, on aika turhaa yrittää nostaa pienen huippuosaajien joukon tietämystä ihmisissä. Pitäisi jotenkin saada jokainen koiranomistaja jollakin tavalla kuriin.

    VastaaPoista
  6. http://www.hs.fi/talous/a1421074956422?jako=3b00c35d9dd8175c33dcdd284e111834&ref=fb-share

    Tänään minua harmitti suuresti se, että tuollaisessa hyvin positiivisessa jutussa ei mainita lajin nimeä kertaakaan. Koirien estejuoksu. No miten vaikka agility?

    Kesällä minua puolestaan ilahdutti huomata, että paikallislehtemme julkaisi pienen sivupalstan jutun PoKS ry:n menestyksestä agilityn SM-kisojen joukkuetaistossa. Minijoukkue sijoittui tuolloin neljänsiksi, mutta pääsi silti täyttämään sivupalstaa.
    Tällöin seura laittoi lehdille menemään tiedotteita, joihin suurin paikallinen lehti tarttui. Tässä voisikin olla seuroille ja kisatiimeille petrattavaa: laitettaisiin niistä positiivisista, isoista jutuista lehdistötiedotteita menemään kuvien kera, jolloin joku lehti voisi niihin jopa tarttua. Toistaiseksi kun lehdistö tuskin oma-aloitteisesti kovin usein jalkautuu koiramaailmaan.

    VastaaPoista
  7. Itse koiraharrastajana nään asian välinpitämättömästi. Minua ei kiinnosta enkä välitä uutisoidaanko suomelle tulleista koiraharrastuslajien titteleistä uutisissa tai annetaanko arvostusta menestyjille saatika kutsusta linnanjuhliin. Koiraharrastus on lähellä sydäntä itsekkin kisanneena mutta sitä onko se kuinka julkista vai pitääkö muiden antaa sille enemmän arvoa ei ole ongelma kunhan itse tekee sitä mistä tykkää.

    VastaaPoista
  8. Itse olin hyvin ilahtunut siitä, kun Outi Harju voitti agilityn MM-kilpailuissa pronssia ja tämä noteerattiin niin Ylellä, Aamulehdessä kuin Iltalehdessä. Lisäksi todella monet tamperelaiset ilmaisjakelulehdet yms. tekivät ihan kuvallisia juttuja Outista ja agilitysta ylipäätänsä. Tässä muutama juttu Outista: http://suurtampere.fi/2014/09/30/tutkaparina-koira/, http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194927199255/artikkeli/tamperelaiset+outi+harju+ja+ollikoira+voittivat+pronssia+agilityn+mmkisoissa.html, http://yle.fi/urheilu/suomelle_pronssia_agilityn_mm-kisoista/7470563 ja http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/201409250132537_v6.shtml. Tämänlaista uutisointia saisi olla ehdottomasti enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtava juttu, kun asiasta kirjoitettiin!

      Poista
  9. tää iina kuustosen kingi-hahmo pahentaa vaan tilannetta...:DDD se oli kyllä paras niistä hahmoista. mutta kyllä muakin harmittaa koiraharrastuksen aliarviointi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kieltämättä antaa melko.. suksuaalista kuvaa meikäläisistä. :D

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat