Pehkopentu kylässä

1.49

Pari uutta lukijaa näyttää rantautuneen listalle. Moikka vaan teillekin! :) Olisi muuten aina välillä hauska kuulla, millaiset tyypit meitä nykyään seurailee. Viestiä saa laittaa jos yhtään siltä tuntuu, jutella vaikka mukavia - vastailen kyllä samalla, kun hyväksyn kommentin!

Myös toivepostauksia saa taas lähetellä, sillä lahjakkaasti olen onnistunut unohtamaan aiempia toivomuksia, joita taisin kysellä viime vuonna.






Tämä ja seuraava viikko tuntuvat kamalan kiireellisiltä. Onneksi kiire on ollut positiivista. Tänään alunperin piti lähteä Suomenlinnaan tai jäljestämään, sillä Essi saapui Narin kanssa meille kylään. Hikoilimme kuntosalilla Essin kanssa ja yritimme pohdiskella, mitä sitten oikeasti tekisimme, mutta lopulta löysimmekin itsemme pizzerian kassalta. Hetki vain ja istuimmekin sohvalla elokuvaa katsomassa, samalla kun Nauru ja Nari painivat lattialla, Tara kerjäsi surullisin silmin ateriaamme ja Kida angstasi kauempana muiden ilakoidessa. Miten tässä näin nyt kävi?

Onneksi laiskuus ei aivan vallannut mieltä, vaan päätimme sitten yhteistuumin käydä vähän treenailemassa. Taapersimme kentille Oonan kanssa yhtä matkaa, vaikkakin hän ja Ora erosivat meistä matkan loppupuolella, vieden Tapsankin mennessään! Paimenkolmikon voimin jatkoimme matkaa ja perillä pikku Nari sai ensikosketuksen agilityputkeen. On niin hauska seurata, miten pentua ensin jännittää, sitten se rohkaisee itsensä kannustettuna ja lopulta on aivan innoissaan hauskasta jutusta, jonka keksi "ihan itse". Pennut ovat niin yksinkertaisia ja onnellisia otuksia!





Naureskelin tälle kuvalle hyvän aikaa... Kida harrastaa "sukelluksia" piehtaroimaan kesken juoksemisen, mutta kuvassa tilanne näyttää vähän muulta. :D

Pääsi aussietkin tekemään vähän hommia. Paljoa en niiltä vaatinut, sillä huomenna niillä on ihan "oikeat" treenit tiedossa. Kida teki vähän keppien vauhtia (ja varmuutta) verkoilla ja totesin taas, miten onnettoman huono vaikutus kaukopalkalla on siihen. Lamaantuu koko otus, joten parasta vaan pitää se palkka itsellään, niin saa eläimestä irti ihan toisenlaista poweria. Nauru aloitti treenin ottamalla muutaman kerran hyppytekniikkaa, korkeuden arviointia, josta siirryttiin kepeille. Päätin tehdä sillekin keppivauhtia verkkojen avulla ja melkoista tykitystä tuo otus kepeillä päästelikin! Pari kertaa myös niin, että viimeisessä keppivälissä ei ollut verkkoa: kerran se tykissi röyhkeästi välistä ohi, mutta pienen palautteen jälkeen oikein näki, kuinka se valo otsalhkossa syttyi palamaan. Oli juoksemassa ohi, mutta nanosekunnissa se valo välähti ja Nauru kääntyikin ottamaan verkottoman välin. "Vaikka nyt mennään kovaa, täytyy muistaa tehdä loppuun asti!" taisi Nauru muistuttaa itselleen.

Pieni polskuttelu ojassa piristi treenin jälkeen ja reippaasti Narikin jaksoi juoksennella isompien perässä aina meille asti. Reippaita ja taitavia koiria! Nauru ja Nari ovat kyllä ihan paita ja pylly, niillä on hirveän hauskaa keskenään ja Nauru ottaa kohteliaasti huomioon pienen ystävänsä rajallisen koon ja voimat. Kaksikon painia on niin ihana seurata hymy huulella.


"Meillä on siis näääääin siistii!" kertoo Nari.


Päivä taaksepäin niin tein tosi näppärää tokotreeniä nurmikolla. Naurulla oli ensin asenne vähän liibalaaba, mutta viimeaikoina se on harvinaisen paljon kokeillut, onko kaikkea ihan pakko totella jos ei yksinkertaisesti huvita. (Vastaus: on) Ennen varsinaista treeniä annoin Taran polskutella niin kauan kuin vain halusi ja vielä treenin päätteeksi se pääsi aktivoitumaan lempiharrastuksessaan veden äärellä. Aussieiden kanssa tein niin, että muutama toisto - koira vaihtuu, muutama toisto - koira vaihtuu, ja vaihtoja n. viisi kertaa. Tällainen tekniikka sopii kyllä lämpimiin kesäpäiviin loistavasti! Vire pysyy korkealla, kun ei yhdellä treenillä vaadi liikaa ja joutuu katselemaan, miten kaveri pääsee tekemään.

Päälimmäisenä treeneistä jäi mieleen Naurun erittäin hyvät avoimen luokan kaukot. Se suoritti ne 8D-ilmeellä todella tehokkaasti. Myös i-s toimi loistavasti, s-m meinaa vielä valua himppasen eteenpäin ja vaatii treeniä. m-s on oikein passelissa kunnossa! s-i toimii lähestulkoon aina, joskus se ei malta ajatella loppuun asti ja liikkuukin eteen. Tykkäsin neidin asenteesta myös luoksetuloharjoituksissa ja vaikka jätin seuruun viimeiseksi, se teki erittäin näppäriä lyhyitä pätkiä palkkaansa kiinteästi odottaen.

Kidalla parasta antia olivat myös kaukot, joissa joka vaihto toimii todella hyvin, kunhan neiti malttaa kuunnella käskyn loppuun olettamatta omiaan. Luoksareihin olen hakenut onnistuneesti lisää vauhtia ja "röyhkeyttä", jotta liiallinen pysähdyksen ennakoiminen saataisiin kitkettyä pois. Treenasin myös koiratanssiesityksemme osuuksia, joiden kanssa puuhailusta punainen ystäväni nauttii erittäin suuresti! Ei muuta kuin showta pystyttämään. :)


Erittäin onnellisen lenkki-Tapsan kuvasi Essi. :)

Mites nämä turinat sitten?

11 kommenttia

  1. Täällä teitä seurailee ensimmäisen oman harrastuskoiran (belpag) omistaja, eilen justiinsa lisäsin tämän lukulistalle. En edes muista mitä kautta tähän blogiisi löysin, varmaan jonkun toisen listaamana kun tuo geokätköpostaus houkutteli. Harrastelen itse nimittäin sitäkin. Sitten löysinkin paljon meille hyödyllisiä juttuja ja muuta kiinnostavaa, niin pakkohan se lukea on että pysyy kärryillä uusistakin jutuista :)

    Näistä muiden blogeista saa niin hyviä treenivinkkejä itsellekin, että oon alkanut nyt hyödyntää muiden ideoita toden teolla. Vielä kun ois aikaa selata kaikki teidän vanhat jutut läpi....


    terkuin Annu ja Gini (http://giniseikkailee.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitoksia kommentista! Hauskaa jos geokätköilijät löytävät tänne, minulle saa antaa vinkkejä harrastukseen liittyen. :)

      Blogeista löytyy kyllä paljon erilaisia vinkkejä omiin treeneihin! Pysyy tekeminen monipuolisena. Kivaa, kun liityit seuraajaksi! Käyn itsekin kurkkaamassa sinun blogisi. :)

      Poista
  2. Moikka, olen juuri alkanut seurailemaan blogiasi ja ajattelin kysyä hieman agilityn alkeista pennulle. Olen harrastanut agilityä reilu kolme vuotta nyt viisivuotiaalla koirallani ja se saa luultavasti pentuja, on nyt siis astutettu. Jos kaikki sujuu, otamme itsellemme kolmannen koiran ja toiveena olisi saada siitä vauhdikas agilitykoira ja näyttelyhauva myös. Mistä kannattaisi aloittaa pennun kanssa agilityn opetteleminen, jotta sille jäisi hyvä mieli ja vauhdin hurma päälle? Sinun on ehkä vaikea kertoa vinkkejä pienelle koiralle, kun itselläsi on vain isompia. Meillä in siis kääpiösnautsereita. :) Vielä olisi toinen kysymys keinusta. Olen kisannut muutamat kisat koirani kanssa ja toisissa kisoissa keinu oli ylitsepääsemätön. Se on nuorempana pudonnut keinulta ja on siksi aina siinä hidas, mutta kuitenkin aina sen suorittanut. Nyt ihmettelin sen käytöstä, ja haluaisin saada vinkkiä, mitä asialle voisi tehdä? Kiitos, jos osaat auttaa ja vastata edes toiseen kysymykseen :) Ja sulla on muuten todella ihania koiria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos paljon kommentistasi!

      Nuoren koiran agilityuran aloittamisesta kirjoitin kerran postauksen, se löytyy täältä: http://wipoe.blogspot.fi/2014/02/2-agilityn-aloittaminen-nuoren-koiran.html

      Minulta kysytään aiheesta melkoisen paljon, ja oma nyrkkisääntöni klassisesti olisi, että "maltti on valttia". Pennun kanssa tärkeintä on, etteivät treenit ole liian rankkoja, ne ei saa kuluttaa koiraa fyysisesti liikaa ja tekemisen on oltava hauskaa! Putkeen tutustuttaminen on aivan ok pennun kanssa, mutta sitä ei jäädä hinkkaamaan eikä tekemään vaikeita asioita, vaan muutama toisto/kerta riittää enemmän kuin hyvin. Leikkiminen ja palkka on etusijalla, hommia tehdään leikin varjolla. Kontakteille ei ole kiire, kontakteja voi harjoitella muutenkin kun kiipeyttämällä estettä. Samoin keppejä ehtii treenata kunhan koiran kehitys on hyvässä vaiheessa, mutta keppien sisäänmenon naksutteu taas on hyvää tekemistä penskankin kanssa!

      Eikä kannata stressata, vaikka pentu ei mikään virepommi olisikaan. Koiria on erilaisia. Esimerkiksi Nauru oli hyvinkin harkitsevainen ja rauhallinen oppilas ja minusta se oli vain hyvä: se oikeasti ajatteli ja teki, eikä höseltänyt energiaa turhaan touhuamiseen, vaan siihen työhön. Nopeus on tullut yhtä matkaa itsevarmuuden kanssa. Parasta on vaan huolehtia, ettei tee hommia liikaa/liian rankkoja tehtäviä, jolloin pennun vähäinenkin ilo tekemiseen häviää.

      Keinukammo on aika kenkku juttu. Siinä ei auta kuin lähteä opettamaan estettä uudestaan, erilaisella kikalla. Hyvä tapa on laittaa agilitypöytä alastulon alle, jolloin pudotus ei ole yhtä raju kuin kisakeinun kanssa. Joissakin keinuissa on mahdollisuus laskea se pienemmäksi, joka kannattaa tehdä. Keinusta täytyy saada koiralle turvallinen ja hyvä fiilis ja ensin sinun kannattaa olla tukena ja kannustimena, että koirasta tuntuu hyvältä mennä esteen yli. Naksuttelin itse tehtävää, että koira paukutti alastuloa etujaloilllaan, jolloin mekkalasta ja liikkeesä tuli sille hauska, palkan arvoinen asia. Oikeanlainen palkkio vaikuttaa myös koiran mielialaan, pitää löytää se kaverin mielestä maailman hauskin juttu. Keinun laskeutumista voi myös apulainen hidastaa joko nappaamalla keinun toisesta päästä, kun koira sitä suorittaa. Näin liike on hitaampi ja pudotus pehmeämpi. :) Tsemppiä treeneihin!

      Poista
    2. Kiitos todella paljon vastauksestasi :)

      Poista
  3. Nauru ja Nari, eih miten ihanat kaverukset <3

    VastaaPoista
  4. Täällä blogia seurailee kahden australianpölvästin omistaja Tuusulasta. Asuittekos te jossain pk-seudulla? Meistä saa välillä treeniseuraa jos kiinnostaa. Lajeina siis lähinnä toko, agi ja valjakkourheilu ja ollaan ihan hirveän hyviä järjestämään häiriötreenejä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! JEE!
      Asutaan tosiaan Vantaalla ja treeniseura kelpaa aina! Hauskaa jos blogin kautta löytää uusia treenitovereita. :) Esim. blogin facebook-sivun kautta pystyy minua nykimään!

      Poista
  5. Esittäydynpä minäkin vaikka tavallaan onkin tavattu ;) Eli mä oon se joka pyöri Nurmijärvellä hakumetsäsässä vauvan kanssa.. Aussie vasta haaveissa.

    Kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti haave toteutuu! :)

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat