Alkoi varsin pitkä ajorupeama. Kaahasimme jälkiämme pitkin takaisin Gällivareen, jossa kävimme ostoskeskuksessa shoppaamassa evästä itsellemme. Tsekkasimme auton moottorinesteen ja öljyt, totesimme kaiken olevan kunnossa ja matka jatkui pitkänä ja kuumana. Ja väsyneenä. Keskellä tietä seisoi itsemurha-altis poro vol ties kuinka mones, taukoa pidimme vasta lähempänä Suomen rajaa. Siellä etsimme poronsarvia, mutta valitettavasti löysimme vain kylkiluita, lumpioita ja muita jalan osia. Yksi kotka liiteli automme ylitse matkalla.

Övertorniåssa ylitimme rajan ja ajelimme pidempää reittiä Rovaniemelle. Näimme kovin vähän suomalaista porokantaa, mutta ihan yhtä sekaisin ne olivat kuin ruotsalaiset serkkunsa. Ruokailun toteutimme Rovaniemellä, kapuamalla haisevina, likaisina ja muutenkin ei-niin-yhtään-salonkikelpoisina paikalliseen pizzeriaan nauttimaan herkulliset cotzonet. Ajomatka jatkui vielä hippusen, sillä vasta Ranualla oli luvassa pysähdys. Tuntui niin pahalta ajaa Ranuan eläinpuiston ohi, olen aina halunnut sinne, mutta aikaa siellä käymiseen ei ollut! Sen sijaan menimme Ranuan leirintäalueelle, pissatimme kärsivällisen matkaseuramme ja kävimme itse pesulla uimisen merkeissä. Harrastin uskaliasta naku-uintia, mutta onneksi leirintäalua oli kovin tyhjä siihen aikaan illasta.

Hieman Ranuan ulkopuolelta löytyi yöpymispaikka. Hyttyset olivat entistä kiukkuisempia, leiri nousi ennätysajassa, iltatoimet hoituivat sitäkin nopeammin ja äkkiä suojaan nukkumaan!

Kilometrejä kertyi 600km ja tämä kaikki tapahtui klo 9-22.