Hype

22.13



Wau.
Eilen oli ikävin päivä hetkeen, kun kaikki typerät asiat vaan kasaantuivat ja purkautuivat itkuisena ryöppäänä viereen käpertyneen Kidan turkkiin. Tänään aamu alkoi aurinkoisena ja katsoessani tukkoisia kasvojani peilistä, en olisi todellakaan arvannut päivän muuttuvan näin mahtavaksi.
Varsin siirappista hypetystä luvassa tältä päivältä.





Ensinnäkin oli parasta vähään aikaan lähteä äidin kanssa mätsäreihin. Ei niinkään laji, mutta koiratouhuaminen yhdessä äitini kanssa on yksi paras tapa viettää vapaapäivää. Omasta porukastani lähti vain Nauru, äiti taas toi mukanaan ihanat pomeranianit Rosan ja Mimmin. Aurinkolasit kasvoilla ja 120km/h vauhtia moottoritiellä, ei yhtään hullumpaa, samalla kun puhe porisi koiriemme hauskoissa kommelluksissa. Ajelimme Lohjalle Lohjan Koirakeskus OY:n tiloihin ja saimme nopeasti ilmoitettua poppoomme. Naurun nimi hymyilytti vastaanottotyöntekijää.
Essi saapui seuraksemme ja mätsäripäivä vilahti nopeasti. Paikalla oli mukavia ihmisiä, hienoja koiria - ja tavattoman toimivat kehät! Isojen, pienien ja pentujen sinisten ja punaisten kokoomat järkättiin peräkkäin, joten ei tarvinnut ravata kehien väliä varmistamassa, että "joko ne on valmiita, alkaako siniset jo?" Nauru käyttäytyi erittäin lunkisti ja rennosti, se tutustui ja tervehti muita mielellään, mutta kehässä oli täydellisen skarppi. Sai kopeloida, ravasi kivasti ja seisoi kuin patsas, muttei valitettavasti päässyt PUN-sijoitusta pidemmälle. Myös iki-ihana Rosa teki hyvän punaisen suorituksen, vaikka sitä hieman ujostutti hulina pitkästä aikaa. Punaisten kehässä se oli liekeissä, pikku pommista irtosi liikettä sen verran, että meikäläinen sai vallan hölkäksi pistää. Palkintopalleille kipusi piskuinen Mimmi, joka nappasi SIN3-tuloksen!

Kotona ehdin hetken huilata, vaikka Kida oli sitä mieltä, että voisimme lähteä ulos esimerkiksi samantien. Napautin sähköpostin auki ja sain kokea varsinaista hämmennystä! Agilityseurani kasasi kesän ajaksi ns. T-ryhmää, jota myös "tulevaisuuden toivot"-ryhmäksi nimitettiin. Ajattelin ensin jättää hakematta ryhmään Naurun nuoren iän takia, mutta vain hetkiä ennen ilmoittautumisen sulkeutumista nakutinkin vapaamuotoisen hakemukseni. Tänään minulle ilmoitettiin, että olin yksi kahdeksasta onnekkaasta, joka ryhmään valittiin! Olen todella innoissani, sillä ryhmää koutsaa varsin lahjakkaat henkilöt! Upeaa!
Tässä onnellisuuskuplassa tuntui entistä ihanammalta lenkkeillä parhaiden koirien kanssa keväisessä auringonpaisteessa. Treenin jälkeen kasvoni varmasti hehkuivat, kun katselin pelloilla koko pienellä kropallaan juoksevia paimenkoiria, sekä Taraa, jonka tassut iskivät ilmaa ja lumi pöllysi kun se piehtaroi onnellisena.


 


Päivän hypetys olisi voinut laantua, jos treenit olisivat olleet jotenkin.. tavanomaiset, mutta rakkaat koirat päättivät täyttää jokaisen soluni rakkaudella. Kida teki äärimäisen hyviä kepityksiä, otimpa niitä sitten pakkovalssilla, kauko-ohjauksella tai takaaleikkauksella. Se hakeutui itse kontakteille ilman apua, vaikka yleensä operanteilla kontakteilla se tuppaa harrastamaan jäätämistä. Lisäksi se unohti omistavansa suuria inhoja metallikapulaa kohtaan. Nosteli varsin hyvin ja jopa palautti iloinen ilme kasvoillaan. Ihan yksi lysti vaikka punapaimen askel kerrallaan kävelisi luokseni, jos sen ilme on noin itsetietoinen.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan kokeilin myös pk:n hyppyesteen, kun sellainen pönötti tokohypyn vieressä. Hyvin pieni, punainen peurani sen ylitti, mistä olin oikeasti yllättynyt. Kida ei harrasta uhkarohkeita korkeusloikkia, paitsi ilopomppujen muodossa suoraan ylöspäin.




Naurulla otin kisamaiset treenin itsekseni. Kaikki liikkeet lukuunottamatta paikkamakuuta, jossa treenasin kisanomaisen päätteeksi koiran skarppiutta minun poistuessa sen luota. Vaikka olenkin itsekriittinen, tänään olisin voinut antaa liudan kymppejä Naurun suorituksista. Sillä pysyi vire hyvin yllä ja se selvästi nautti työnteosta. Luoksetulon jälkeen se sai sosiaalisen palkan lisäksi herkunkin, sillä sen vauhti oli törkeän hyvä ja perusasentokin prikulleen suora! Korkea hyppy aiheutti epäröinnin ja liikkeen uusimisen, mutta muuten kaikki sujui erittäin pätevästi. Hyppykin saatiin nappisuoritukseksi pienellä hiomisella.

Tara treenasi rallytokoradan, jonka viimeksi kisasimme. Hävettää muuten taas tajuta, että rallykoe parin viikon päästä, enkä ole treenannut lainkaan... Kenties ehdin korjata asian. Tara hallitsee liikkeet kuitenkin hyvin ja ainoastaan syynissä on sen äänenkäyttö. Noutaja vuotaa innoissaan kuin maitotölkki, jonka pohjassa on reikä. Tehtävä olikin vaikea koiramuorin ollessa niin hävyttömän innoissaan, mutta radan puoliinväliin meno oli hillityn iloista ja vaimeaa. Loppuvaiheessa motkotuksien päätteeksi tuli palkattavia, hiljaisia suorituksia, ja noutajan innokkuus ilahdutti vielä treenin jälkeenkin. Se nauttii niin kamalasti kaikesta, mitä yhdessä teemme.



 


Tänään oli hyvä päivä.
Kuvat ovat parin viikon takaiselta Sipoonkorven lenkiltä.

Mites nämä turinat sitten?

6 kommenttia

  1. Kyllä ne koirat vaan osaa joskus olla aivan mielettömän upean ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin osaa! Täytyy näitä päiviä muistella sellaisina päivinä, kun ne muistuttavat osaavansa olla myös perin ärsyttäviä. :D

      Poista
  2. Onnistuneet päivät koirien kanssa kyllä antavat paljon sellaista positiivista energiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä!
      Hymyilyttävät vielä päivinä seuraavinakin!

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat