Lukijoia ropisee lisää, mutta samalla tuntuu, että oma ehtimiseni tämän blogin kanssa vähenee. Suuret pahoitteluni asiasta! Joulukalenteri syö niin paljon kirjoitusaikaa ja muuta kikkailua, niin itse pääpointti, blogien isokiho, jää liian vähäiselle huomiolle. Asia korjaantuu pikkuhiljaa, harkitsen pienen joululoman pitoa pyhien nurkilla, sitten onkin aika pystytellä kauan luvattua arvontaa. Malttakaa vielä pysyä henkseleissänne. :)

Viikolla 48/49 yritin reippaana pitää lenkkipäiväkirjaa haasteen toivomalla tavalla, vaikka hiemanhan tämä ontui. Yllätyin kuitenkin positiivisesti miten mainioihin suorituksiin kykenin, vaikka niskassa hönkii koulutöitä vino pino, deadlinet on tällä tai ensi viikolla. Viimeviikon treenien määrä oli minimissään eikä tälläkään viikolla ajan kanssa hurrata, mutta onneksi sitten alkaa joululoma. Voi pyhittää pari viikkoa ihan vaan koirien kanssa puuhastelulle ja kehittämiselle.

TO: Aamulla 40min lenkki, päivällä 35min lenkki ja illalla 45min lenkki. Kaikki luonnollisesti vapaana vaihtelevissa maastoissa. Mukana vain aussiet, sillä Tara oli tuolloin äitini luona hoidossa.
PE: Aamulla 30min seikkailu lähipellolla + pallon heittelyä. Iltapäivällä koiruudet lenkitti Oona, joten ei tietoa siitä. Illalla menikin niin, että Nauru ja Tara olivat mätsäreissä, joissa hurahti tunti jos toinenkin, illalla Kida pääsi vielä lenkityksen ennen nukkumaanmenoa.
LA: Tara majaili äidillä edelleen, koska aussieiden kanssa oli viikonloppuna hulinaa. Lenkeiltään päivä oli varsin vaihteleva, sillä se hurahti rallytokokilpailuissa Karjaalla. Sen kummemmin sen siis aikoja ottanut ylös.
SU: Sama kuin edellisessä, laji vain vaihtui rallytokosta agilityyn. Koko päivä hurahti Vuokkoset-areenalla, joskin kävelin extrana vähän pidempää reittiä illalla kotiin, jossa ajallisesti meni 30-40min.
MA: Yhdistetty aamu-ja aamupäivälenkki liikutti meitä 1h 40min. Kiipesimme vuorelle, samosimme peltoja ja metsiä ja höntsäilimme pururadalla mukavasta kelistä nauttien. Jotain pientä treenailua oli välissä, mutta illalla lenkkeiltiin vielä 30min verran reipasta vauhtia.
TI: Taas vaihteleva päivä. Oona hoiti Naurun ja Taran lenkitykset, Kida ja Ora-mudi taas olivat minun mukanani Lahdessa. Aamu-ja päivälenkkejä on vaikea määrittää, mutta illalla kävin kolmen koplani kera vielä tunnin iltalenkillä Colhun ja emäntänsä kera.
KE: Aamun kohdalle merkitty 30min lenkki, samoin päivällä, joka sisälsi myös ruhtinaallisesti pallon heittelyä pellolla. Minä jumitin kouluttamassa illan, joten koirien päivä oli huomattavasti tylsempi. Illalla vielä pissatuksien hoito.
... ja torstaita en olekaan kirjoittanut enää ylös.


Jo riittää turhat (turhat?!) höpinät, koska nyt on (huonolaatuisen kuvan koristamana) siirtyä minun uuteen ylpeydenaiheeseen ja parhaaseen ystävääni: saanko esitellä, punainen Elsa!

Äitini varastosta tämä kultakimpale löytyi ja äkkiäkös minä sen itselleni raahasin. Väline oli mitä mainioin, kun kävimme sen Kidan kanssa testaamassa. Kida veti hienosti, rolla oli kevyt kapistus, hyvä potkia ja mainio ohjata. Jarrukin pelittää, vaikkakin toisen puolen vaatii öljyämistä. Tara ja Nauru juoksivat vapaana mukana, vaikkakin Nauru piti alkuun laittaa hihnanpäähän hölköttämään, sillä se häiritsi Kidan keskittymistä roikkumalla milloin korvassa, milloin joustohihnassa. Loppumatkasta se malttoi viipottaa omiaan ja purkaa leikkiturhautumaansa Tapsa-raasuun.

Videomateriaalia on varmasti tulossa, kunhan ensi kerran pääsee valoisaan aikaan Elsaa ulkoiluttamaan!


Eilen, sunnuntaina, kävimme Naurun kanssa Janakkalassa Wirneen-poppoon tottistreeneissä. Oli hauskaa päästä mukavan porukan äärelle hörppimään glögiä ja mutustamaan pipareita - ja taidettiin me vähän treenatakin. Astetta pätevämpi tottisherra oli jakamassa viisauksiaan, ja kyllähän tarkkasilmäinen mies huomasi ongelmaamme ratkaisun nopeasti. Ensialkuun puhuin luoksetulon powerista, johon saimme pari vinkkiä, vaikkakin aika samalla kaavalle jatkamme kuin tähänkin asti. Allekirjoittanut oli niin reipas koiran heitsaaja, että veti kerran komeasti nurinkin vauhdista keinonurmelle... ahem.

Seuraavaksi otin puheeksi seuruun ja sen ponnettomuuden. Ja niin sitä taas saan peiliin katsoa... Vauhtini on huomattavasti liian nopeaa ja pitkäaskelista Naurun vauhtiin nähden. Olen Kidan kanssa oppinut kulkemaan hyvin reippaasti, mutta Naurulla on eri vaatimukset, joihin minun pitäisi nöyrtyä. Hidastin tempoa ja seuruu oli huomattavasti kauniimpaa.

Kokeilin myös tunnaria itsekseni kentällä Lauran avustamana, sillä olohuoneessa se sujuu jo kympin arvoisesti. Meni niin päin seiniä kuin mennä ja voi, haistelu unohtui, suuhun napattiin satunnaisesti jokin kapuloista, jota pureskeltiin ylen tyytyväisenä. Täytyy kasata liike toimivaksi kokonaisuudeksi pala palalta myös häiriössä. Noudon otin myös puukapulalla, ja sitä hidasti suunnattomasti kissanruoka-palkka, jonka jätin Tuulin valvottavaksi kauemmaksi. Myös seuruussa odottava kaukopalkka herpaannutti Naurun keskittymistä kertakaikkisen voimakkaasti, mutta tämä vaatii vain lisää treenausta.

Nyt on aika pusertaa viimeiset hikipisarat otsalta, runtata koulu siihen kuntoon, että kehtaa yli kaksi viikkoa vain maata laakereillaan! Nauttikaa tekin saapuneista pakkasista - toivottavasti ne ja lumi säilyvät, jotta talvi ei muistuttaisi vain pitkää syksyä!