Tottelevaiset riiviöni

22.18

Pieniä paineita on remminjatke kasannut viikonlopun matkaa varten. Suuntaamme yhdessä Naurun, shelttilauman ja komean cockerin kanssa (ihmisenpuolikkaita tietenkään unohtamatta) suuren veden toiselle puolelle, eksoottiseen maahan, jota Viroksikin kutsutaan. Siellä lauantaina ja sunnuntaina korkkaamme ihan uudenlaiset harrastukset, astuen samalla minulle tuntemattomaan maailmaan. Luvassa on taatusti sekopäistä juttua, minun nolaamistani, Naurun rakkauspuuskia vieraalle henkilökunnalle ja vaikka mitä muuta, josta luonnollisesti kunnon tarinointia luvassa reissun jälkeen. Viikonloppuna menemme kuitenkin hiljaiselolla. Kida jää Oonan ja Oran kauhuksi kotiin, kun taas Tara meni äidin luokse maalle nautiskelemaan maalaiselämästä palloa vartioiden.

Kuviakin olisi, mutta eiiii, nyt en ehdi muokata niitä! Täytyy tästä samantien lähteä tekstin päätteeksi laittamaan petiä vieraille valmiiksi ja kasaamaan viimeisiä tavaroita...

Naurulla olen viimeaikoina tehnyt vähän kisanomaisempia treenejä tokossa. Eilen kentällä teimme vähän tokoja Oonan kanssa, ja tästä tekemisestä on videomatskuakin alla. Tänään taas menin Sadun kanssa agilitykarkeloimaan, ja samalla Satu ihanainen liikkuroi meille alokasluokan liikkeet. Palkkasin vain liikkeiden lopuksi, seuruussa tosin sanoin kehun joissakin rakosissa. Tulokset olivat vähintäänkin miellyttäviä!


  • Luoksepäästäväisyydessä istui kuin tatti vieressäni. Uhkaavasti häntä alkoi heilumaan Sadun tullessa hampaat katsomaan, mutta lihapullapalkkioni vei tällä kertaa voiton ihmisten rakastamisesta. Viimeksihän tuo kovinkin avoimesti hyökkäsi suukottelemaan...
  • Paikkamakuussa makasi itsekseen samalla, kun Satu käveli ja huuteli häiriökäskyjä minkä keksi. Ei moitittavaa. Päänsä tuo painaa maahan, ja mietinkin, että jalostan sen makaamaan pää maassa, kun tarjoaa liikettä niin hanakasti. Eilen Oran kanssa maatessa ei myöskään ongelmaa, vaikka kentän poikki kulki sauvakävelijää ja jalkapalloakin vieressä pelattiin.
  • Seuruussa kontakti säilyy, vaikka edelleen se on sellaista.... vasikan onnellista tanssahtelua. Käännöksiin parempaa otetta, mutta muutoin ei moittimista.
  • Liikkeestä maahan on super. Ei sillä, maahanmeno on jotenkin IN Naurun mielestä tällä hetkellä.
  • Luoksetulossa sen maahanmenon mahtavuuden huomasikin. Jolkotti eteeni, heittäytyi makaamaan ja siinä katsoa toljotti odottavasti. No niin, uudella yrityksellä teki jopa sen, mitä piti. :D Vauhti saa olla paljon reippaampi, mutta sentään laukkasi ravaamisen sijaan.
  • Liikkeestä seisomisessa pöllämystyi liikkeelle lähtemisestä, sillä juuri ennen tätä päätti pieni sininen katsella naapurikentän sheltin treeniä. Lähti kuitenkin mukaan, pysähtyi käskystä ja suoritti liikkeen kunnialla. Taito pieni!
  • Estehyppy olikin jännittävä, sitä kun tulee treenattua vähemmän. Eipä mitään, käskystä hyppäsi oikeaoppiesti ja jäi odottamaan. Perusasennon ennakoi, toisella yrityksellä palkkasin ja vapautin seisomisesta.
Virtaa oli, lelua repi termiitin lailla nuristen ja loikat olivat korkeita, kun luvan niihin sai. Hupsutus sai juosta pari putkeakin ja naksutin kontaktin pari kertaa, koska on se vaan niin iiihana ja fiksu tyttönen.

Kidasta on tullut varsinainen kuumakalle, kun treenien määrä on vähentynyt mm. juoksujen takia. Oona lupasi viikonloppuna ainakin juoksuttaa sitä pyörän kanssa, koska ajattelin osallistua neidin kanssa crossimölleihin kuun lopussa! Oma kuntoni on taatusti rapistunut olemattomiin, mutta kyseisen matkan juoksen vaikka itkien ja pumppua kädessä rutistaen!

Punaeläin on kuitenkin jalostanut kiljumisen tasoa uudelle levelille. Tai ennemminkin se on jalostettu haukunnaksi. Tänään tyypin mielestä on ihan ok, jos haukkuu autossa toisen päästessä töihin, vaikka yleensä sitä tehdään vaan aidassa kiinni. Kida ei myöskään tavalliseen tapaan vaimene tappioonsa myöntyen, vaan mekkalaa voi parhaimmillaan olla vaihtelevilla väleillä koko sen ajan, kun toisen kanssa teen. Pöh.

No ei sillä, olihan se pätevä. Tosi pätevä. Pienen radansäädön jälkeen keksin hyvän harjoituksen päivän keppiteemalle. Kolme estettä peräkkäin, joiden päässä kepit odottamassa. Suora linja syötti kakkosvälille uhkaavasti, ja ensin Kida pärähtikin aina väärään välikköön. Naksuttelin ensimmäistä väliä ja sitten este kerrallaan annoin sen irrota yhä vaan kauempaa. Ja kyllä, lopulta seisoimme kolmen esteen takana Eteen-käsky ajoi raketin vauhtiin, ennen viimeiselle hypylle ponnistamista käskytin kepit - ja sinne se menikin, oikeasta välistä. Se alkoi itse kepittää, vaikka itse tulin toisen esteen kohdalla, ja lisäkannustuksella meni loppuun asti, josta otin sen putken kautta palkalle. Super-tyyppi!! 

Toiseen suuntaan kepit olivat jälleen vaikeammat, mutta Satu palkkasi sitä pallolla odottaen keppien päässä. Viimeinen väli on se pahin. Hallilla täytyy ottaa taas verkkotreenit käytäntöön.

Kontatien targettia naksuttelin taas kosketusalustalla. Vauhtia ei ole vielä tullut lisää, mutta ajatus on selvästi siirtynyt oikeaan paikkaan rataetenemisen sijaan. Tein radalla puomin, ja se minun mielestäni meni huomattavasti turvallisemmin ja nopeammin kontaktille, yrittämättä varastaa.

Tara sai juosta muutaman irtoamisharjoituksen pallopalkalla. Oli masentavaa eilen ohjata agiryhmää, jossa viimeisenä oli maksikokoinen tolleri, joka a) ei seonnut liitoksistaan pallon nähdessään tai b) huutanut kuin syötävä pinkoessaan radalla. Ahem. Tapsalla oli kuitenkin hauskaa, se viiletti kuin ohjus palkalleen, mutta ei kertaakaan yrittänyt ryöstää sinne omia aikojaan. Maalle se lähti ihan tyytyväisen oloisena, mikäs siellä ollessa, kun ruokaa saa silmiä räpsäyttämällä ja jos sää sallii, voi maata pihalla nauttien samalla täydestä viiden tähden palvelusta ja rakkaudesta....

Tosin, selviääköhän Oona ilman noutajakultaa kokonaisen viikonlopun!


PS. KIIIITOS te kaikki 11 henkilöä, jotka uskalsitte itsestänne kertoa. <3 Useampaa viestiä olisin toki toivonut, mutta hyvä näinkin. :--)

Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. Koska oot tommonen tokoguru, niin saanko vaivata sun päätä yhdellä tokopulmalla? :D nimittäin mitä mun pitää tehdä kun koira ei ota katsekontaktia seuratessa? Opeteltiin ensin sivulletulo ja katsekontaktin jälkeen aina palkkasin tietysti. Sitten lähdettiin opettelemaan seuraamista perusasennosta perusasentoon tyylillä ja alussa seuraaminen oli tosi tiivistä mutta nyt se on muuttunut tosi väljäksi ja katse harhailee ties missä D: jos otan patukan käteen niin toi pitää katseen tiiviisti siinä eikä vilkasekkaan muualle. Vaikeeta kirjottaa puhelimella mutta joo, kiitos jo etukäteen jos jaksat vastailla! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat