(PS.  Seuraa blogia täällä: Bloglovin)
(PPS. Wipoe on ollut pystyssä vasta seitsemisen kuukautta, mutta sisältää jo nyt 1/4 katseluista, joita Redtolling koko pystyssäoloaikanaan sai! MAHTAVAA!)

Oli tänään niin kivat treenit, että ihan pakko kirjoittaa oma postauksensa näin iltasen ratoksi. Sohvilla makaa hyvinkin rentoutuneita koirayksilöitä - tuossa vieressäni on se tummanpunaisin, ja sillä silmät ovat ihan nurin niskoin, kun ramaisee niin makoisasti.

Palataan kuitenkin ensin eiliseen. Urhoollisesti flunssaisena päätin pienen tokohetken tehdä juniorin kanssa, sillä se on aikamoinen energiapeto. Kidasta ja Taralta kärähtää kohta käämit tyypin kanssa, kun se roikkuu kokoajan kiinni korvassa tai kauluksessa. Purkakoot toiminnanhalunsa siis johonkin hyödylliseen, tuumasin.
Ensitöikseni kokeilin, mitä Naurun jääville kuuluu.... ja iltani oli pelastettu. Liikkeestä maahan, istu ja seis. Ja se teki kaikki kerralla oikein, ilman apuja. S-U-P-E-R Nauru! Oona sanoi hauskasti, että "Nauru ei jossain tapauksissa ole yhtään niin näyttävä kuin Kida, vähän sellainen löysä, mutta silti se on jo nyt joissakin asioissa taitavampi." Kai se on pakko allekirjoittaa. Seuraaminen on sellaista lennokasta kuin nuorella ravihevosenalulla, mutta neiti on hirmuisen oppivainen, kestää toistoja hyvin, palkkautuu esimerkiksi mistä vaan ja rrrakastaa, kun tehdään hommia. Yritän saada jäävät videolle lähinaikoina, olen niistä sen verran riemuissani. (Ja nyt kun sanon näin, ensi kerralla ne on ihan kammottavat, höhö)

Paikkamakuissa Oona antoi häiriötä huutelemalla kaikenmaailman häiriökäskyjä. Kerran se lähti "tule"-käskystä kirkkaasti juoksemaan, mutta uudella yrityksellä makasi tattina kaikista kokeilusanoista huolimatta. Heitsasimme myös luoksetuloa ja otin parit eteentulot - näyttää siltä, että otan eteentulon luoksariin mukaan, sillä liike tuntui paljon vauhdikkaammalta sillä tavalla. Hmm, tilanne vaatii kokeilua. Aiemmin olen siis pyytänyt suoraan kiertäen sivulle.

Nauru on ollut tosiaan hieman... hmh, jääräpäinen viimeaikoina lenkeillä, ja menomatkallakin pöhelöi energisyyksissään omiaan. Onneksi neiti päätti korvata "aiheuttamansa vääryydet" radalla. Aloitimme pienellä rataharjoituksella, luonnollisesti edelleen ilman rimoja. Havaitsin Naurun oppineen lukemaan siivekkeiden väliä, sillä minun piti ohjata niille huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Palkka jäi estejonon toiseen päähän odottamaan, joten treenasin irtoamista ihan vaan lähettämällä neidin putken jälkeen yksin palkkaansa hakemaan.

Innostuin tästä esteluvusta, ja päätin kokeilla yksittäisten ohjauskuvioiden suorittamista siivekkeiden kanssa. Persjätöt ovat olleet neidille hieman vaikeita, mutta nyt palkkautuminen toiseen käteen selän takana olikin ihan helppo nakki. Välistävedot ja serpentiinit ovat Naurusta hirmuisen hauskoja, ja lukee ohjausta niillä hyvin. Niisto oli vähän hidas, niitä ei olekaan tehty, mutta hyvin teini niihin taipui. Valsseista tuo ei välitä, mutta takaaleikkaus oli aika jännä. Lentävän palkan avulla minun liikkumiseni kuitenkin unohtui, ja tekaisimmepa lopulta onnistuneesti takaaleikkauksen siivekkeiden kautta putkeen! Minulla tuli jotenkin älyttömän hyvä mieli näistä onnistumisista revittäessäni lelua onnesta soikean sinieläimen kanssa. Tosin kaukopalkan havaitsin olevan juuri niin iso häiriö kuin ajattelinkin, ei meinannut palikat keskittyä työntekoon, kun palkka oli maan kamaralla odottamassa.

Kokeilin myös esteen merkkaamista Naurun kanssa. Se teki oikeaoppisesti, taisi luulla että jätän lelun esteen taakse kun kävin esteen merkkaamassa, höhö.

Uuuuuh. Paint-taidetta ilman piirtopöytää.