Nauru

i. SE JVA BLUE WINGFIRE'S MARBLE CAKE, e. WINDEDOS NIKE





Virallinen nimi: (RTK1) Windedos Amaretti
Rotu: Australianpaimenkoira
Sukupuoli: Narttu
Syntynyt: 05.01.2013
Kasvattaja: Lena ja Stig Stangvik, kennel Windedos
Omistaja: Maija Piippo
Viralliset tiedot: KoiraNet
Agility:  maxi2
Toko:  AVO1, oikeus kilpailla VOI-luokassa

Terveystulokset:
    » Lonkat A/A
    » Kyynärät 0/0
    » Polvet, olat ja sydän terveet
    » Selkä terve
Parhaimmat tulokset:
Luonne





 


Pienestä terrieriluonteisesta merlepallerosta on kasvanut hyväpäinen, leikkisä, sosiaalinen koiraneiti. Nimi oli enne, sillä hyvin harvoin tämä koiraneiti on huonolla tuulella: sen häntä heiluu tiuhaan ja naama tuntuu olevan hymyllä nukkuessakin. Lisäksi koira on hyvin puhelias ja se tykkää lirkutella ihmisten kanssa kaivatessaan rakkautta - se myös on äänekäs leikkijä, mölisee hurjasti ja harrastaa myös erittäin vieterimäisiä pomppuhyppyjä jakaakseen märkiä kirsunkosketuksia jokaiselle mukavan oloiselle ihmisolennolle. Loikat takaavat paitsi kirsun kosketuksia, myös kuraisia tassunjälkiä paidan helmaan. Nauru on hyvin sosiaalinen paitsi ihmisiä kohtaan, myös muille koirille. Se osaa tarvittaessa vähän pöristäkin ja puolustaa itseään, muttei koskaan turhaan. Nauru tuleekin mainiosti toimeen kaikenikäisten, -kokoisten ja -rotuisten koirien kanssa.

Harrastuskoirana Nauru ei ole ollut helpoin mahdollinen ihmiselle, joka on tottunut saamaan "kaiken ilmaiseksi". Se on motivoitunut ja erittäin nopea oppimaan, mutta vaatii paljon itsevarmuutta kyetäkseen tekemään ihannesuorituksen. Naurun moottori ei rämähdäkään käyntiin itsestään ja hetkessä, vaikka arjessa koira onkin kovin energinen, menohaluinen ja näppärä tekemisissään. Epävarmuus tulee Naurun kohdalla esiin vauhdin ja motivaation putoamisena minimiin, jonka vuoksi treenaamista on täytynyt alkaa katsomaan uudenlaisesta vinkkelistä. Agilityyn koira on ennenkaikkea syttynyt haun ja pelastuskoiratoiminnan lisäksi, toko vaatii kilpailusuorituksen hiomista huippuunsa, jotta avoimen luokan kokeet kutsuvat.

Arjessa koira on ihanan mutkaton kaveri. Sillä on hallittu riistavietti eikä se lähde itsemurha-alttiimpienkaan pupujen perään karkuteille, vaikka ristihuulet sinkoaisi matkaan parin hassun metrin päästä. Kotona se pentuna tykkäsi protestoida yksinoloa, mutta nykyisin on oikein kauniisti. Se harrasti koko nuoruutensa varsinaisia houdinin hommia selvitellen kaikki mahdolliset lukko-ja porttiviritelmäni, mutta onneksi nykyään odottelee tyytyväisenä paluutani yhdessä Kidan ja Taran kanssa.

TEKSTI ON KESKEN.



Vanha esittely: Nauru on alusta saakka hurmannut minut ihan täysin. Se ei ulkoisesti ole koskaan ollut mitenkään minua mielettömästi sykähdyttävä, vaikkakin näin yhteisien kuukauksien jälkeen myönnän pitäväni tuota isoa roikaletta hirmuisen kauniina eläimenä. Kuitenkin Naurun sisin on yllättänyt ja sokaistanut minut kerta toisensa jälkeen. Se on ehkä tasapainoisin otus, jonka olen eläissäni nähnyt. Sopeutuu kaikkialle ja kaikkeen, ei hätkähdä äänistä, ei eri alustoista, ei ihmisistä eikä koirista. Nelikuisena karvaotuksena se kipitti tottuneesti vapputorin vilinässä, eikä sen elämää hetkauttanut edes päälle ryöppyävä kasa ilmapalloja, vaikka hihnanpää husi niitä pois kuin herhiläisiä.

 Jo pienenä Nauru osasi jo näyttää omistavansa myös roppakaupalla terrieriä. Se osaa tarpeen vaatiessa (ja joskus ilman vaatimistakin) kovin äänekäs ja kertoo mielipiteensä asioihin voimakkaasti. Minun käsittelyssä se jo aika lailla alistuu aina kohtaloonsa, mutta esimerkiksi kipeää hammasta tutkiva sijoittaja sai aikaan kammottavaa draamaa, kiljumista ja haukkailua. Onkin hämmentävää, miten koira voi samalla olla niin äärettömän nöyrä, mutta samalla niin voimakasluontoinen. Muille koirille Nauru alistuu poikkeuksetta, se pyytelee anteeksi olemassaoloaan, huiskuttaa häntää ja suukottaa leukaperiä, mutta samalla sillä on asennetta testata rajojaan, sääntöjä ja siipiensä kantavuutta. Dramaqueen vuosimallia -13.

Harrastekoirana Nauru on aivan mahtava. Se on äärettömän oppivainen, kekseliäs ja sillä on korkea motivaatio paiskia hommia. Se on sekä erittäin ahne että leikkisä, joten palkkaaminen on helppoa, oli kädessä sitten nakki, hihna tai käpy. Oikeastaan laji kuin laji on tähän mennessä saanut Naurun syttymään, enkä usko, että koiran kykenemättömyys tulee minulle koskaan esteeksi lajia valitessani. Tällä hetkellä neiti kunnostautuu tokossa, agilityssa ja jäljellä, mutta myös haku nykyisin houkuttaa, ja paimentamassa aiomme myös satunnaisesti käydä.



Miten Nauru saapui minulle?
________________________________

Naurun saapumista harkitsin pitkään ja pienellä kauhullakin. Ensinnäkin sijoituskoira oli minulle uusi asia, ja
pohdin kaikkia niitä kauhutarinoita pieleen menneistä sopimuksista ja vainoista. Muitakin ryppyjä pohdintamatkalle tuli, mutta loppujen lopuksi kaikki oli selvää kauraa, ja tein lopullisen päätöksen, että pentu saapuisi minulle. Alunperin tutustuin Lauraan vuoden 2012 loppupuolella mielessäni hänen kasvattinsa joskus tulevaisuudessa, mutta homma kääntyikin, kun tarjolla oi sijoituspentu keväälle 2013. Itse tilanne oli kaikenkaikkiaan houkuttava ja ajankohtakin toimiva. Näin jälkeenpäin haluaisin kiitellä Lauraa pennusta kerta toisensa jälkeen, ja tiedostan, miten paljon olisin menettänyt, jos "ei" olisin aikanaan sanonut.

Nauru tuli luokseni maaliskuussa vietettyään ensin muutamia päiviä Lauran luona. Se oli alusta saakka kuin kotonaan uudessa paikassa, ja muut koiratkin ottivat sen hyvin vastaan. Hämmästelin varsinkin Kidan otetta uuteen tulokkaaseen, sillä punapaimen oli ihan myyty siniselle. Ora-mudi ja Nauru olivat kuin paita ja peppu koko kevään, eikä leikistä meinannut tulla loppua. Oli kai heti alussa jo selvää, että Nauru tosissaan kuului perheeseemme.

Nauru Wirneen-kotisivuilla



Lukijat