Meno meni ja kasvoi perheeseemme. Siitä kasvoi "se täydellinen", vaikkakin väärää sukupuolta. Se vaikutti niin täydelliseltä, että pitkän pohtimisen jälkeen päädyin ostamaan sen, vaikken todellakaan pentua ollut tosissani ajatellut. "Jos täydellinen syntyy", taisin jo aikanaan lupailla. Sellainen pääsi syntymään.

Meno sai jo pentutestissä veljiensä kanssa täydet pisteet niin hermorakenteesta kuin toimintakyvystä. Se menee häntä pystyssä tutustumaan jänniinkin asioihin ja pöhähtelyn se keksi vasta 14 viikkoisena. Meno on utelias ja äärimäisen rohkea, järkevä pentu. Se ymmärtää hyvin koiraystävien elekieltä ja kunnioittaa toista, kun ilmaistaan tilantarpeesta.

Ruoka kakaraan toimii kuin heroonin narkkariin, sillä kakara kirjaimellisesti on valmis heittämään volttia mistä tahansa sapuskasta. Varasteluun se ei kuitenkaan ole turvautunut ja on muutenkin hyväkäytöksinen pieni miehenalku. Pentu leikkii leluilla mielellään ja haukkuu innoissaan juostessaan kavereiden perässä. Se ei ole rikkonut kuin parit kengännauhat ja kuulokkeet ja yksinolotkin sujuu mallikkaasti. Usein arkisin poika on kanssani töissä, eikä sen olemassaoloa edes huomaa, niin hiljaa se vetää hirsiä takahuoneessa masu taivasta kohden.

Vauhtia pienessä on, nimensä veroisesti. Aina se on ollut se, joka suhtautuu asioihin joko täysillä tai nukkuen. Läpi harmaan kiven kuulunee Menon mietelause. Se oppii asioita putkiaivon yksinkertaisuudella ja selvästi nauttii työskentelystä. Agilityleikkejä se on tehnyt vimmatun onnellisesti haukkuen ja uimassa se kävi heti ensikosketuksella mielellään. Tyyppi on lisäksi ihastuttavan sosiaalinen kaikkia mahdollisia eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Eniten se rakastaa lapsia, joiden kanssa se jaksaisi leikkiä loputtomiin!

Miten Meno saapui minulle? 
________________________________

Avopuolisoni kerran sanoi, että Meno valitsi minut, enkä minä sitä. Loput tarinasta kerron paremmalla ajalla. :)