Älä anna koiran tuijottaa

21.55

Meinasin avautua facebookiin aiheesta, joka on häirinnyt minua menneinä kuukausina lenkkeillessäni tyttöjen kanssa. Muistin kuitenkin, että minulla on blogi - say whaat - ja voisin paremmalla omallatunnolla runoilla tänne, kuin täyttää ihmisten seinää mittavalla pohdinnallani.

Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun joku tyyppi oikein ottaa päähän. Oli kyseessä sitten jotain henkilökohtaisempaa tai vaan ärsyttävä henkilö julkisessa liikennevälineessä, tekee häntä mieli tuijottaa. Se tuntuu pikaisesti ajateltuna vähän epäloogiselta; miksi kukaan haluaisi katsella sellaista tyyppiä, joka saa veren kiehahtamaan? Otsa rutussa katse kuitenkin harhailee ärsyttävään henkilöön, kuin haastaen.



Tässä kuvassa tuijotuksen syy ei ole lainkaan epämiellyttävä, vaan leikkiminen. Vähän kiihtymistä sekin toiminta kyllä tarvitsee!



Nimenomaan, haastaen. Mikä olisi provosoivampi ele, kuin oikein tiukka toljotus vastustajan silmiin? Tämä ele ei ole vain ihmisten keskellä, eikä tuijotus ennen kamppailun alkamista ole harvinaisuus vaan pikemmin sääntö. Tiukka katse, joka porautuu silmien kautta halki kallosta, on äärimäisen kiihdyttävä ja provosoiva. Heikompi voi väistää suuremman auktoriteetin tieltä pelkän tuijotuksen takia, joskus se taas aiheuttaa kahakan, jolla kaapin paikka tarkistetaan

Kidalla on hankaluuksia lenkillä ohittaa muita koiria. Treeneissä ongelmaa ei ole, kun punatoveri keskittyy olennaiseen, eli työskentelyyn. Lenkillä se kuitenkin naulitsee katseensa vastaantulijaan ja jännittyy samalla koko kropaltaan. Tilanne on useinmiten helppo pelastaa, kiitos koulutuksen - otan koiran katsekontaktiin, seuruuseen tai muuhun toimintaan, jossa katse ja keskittyminen on suunnattu minuun. Koira rentoutuu, ohitus sujuu kauniisti ja hommasta saa vielä hyvää palkkaakin.
Liian usein tulee kuitenkin vastaan henkilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta pyydä koiraltaan samaa. He eivät ehkä ymmärrä, mitä heidän koiransa viestittää toiselle karvakaverille, mahdollisesti vahingossakin. Vaikka koira tahtoisikin vain "leikkiä ja tutustua" toiseen, tapa jolla koira viestii asiansa, voi olla hyvin ristiriitainen. Mahalleen maahan heittäytynyt musti painaa leukansa maahan ja naulitsee katseensa toiseen, loikaten mitä luultavammin kohti juuri, kun toinen on kohdalla...



Minkä pienenä taitaa, jne. Ohitustilannetta olisi hyvä harjoitella pikku pennusta lähtien, heti koiran kotiuduttua. Kuvassa pk collie Nari, kuvan otti Sara K.



Uskon, että monien ohittaminen helpottuisi huomattavasti vain sillä, että ohjaaja estäisi koiransa tuijottamisen ja hakisi apua koulutukseen pätevältä kouluttajalta. Vaikka taluttajasta tuntuisi, että koiran on hyvä päästä ihastelemaan lajikumppaneitaan näiden kulkiessa omaa lenkkiään, voi eleen hyväksyminen vain edesauttaa tulevien ohitusongelmien kehittymistä. Taluttajasta voi myös tuntua ihastuttavalta, kun lemmikki suurin silmin ihastelee suolapatsaan lailla pönöttäen toisen tallustamista. Söpöä tai ei, en keksi yhtäkään syytä, miksi koiran pitäisi antaa tuijotella. Paitsi, että toljotus voi tehdä ohitustilanteista ahdistuvien koirien olon erittäin epämukavaksi, siitä ei varmasti ole omallekaan lemmikille minkäänlaista iloa.

Jospa tuijottamisen sijaan kouluttaisi koiraa toimimaan yhdessä ohjaajan, taluttajansa kanssa? Uskon ja koen, että joka ikinen nelijalkainen ystävä saa siitä yhteisestä puuhastelusta enemmän irti, kuin seistessään remmi pitkällä keskellä tietä, haikaillessaan ohikulkeneen Rekun perään.

Mites nämä turinat sitten?

1 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat