Road trip 2015 vol. 1

19.29




Sinne meni viikko! Ja miten touhukas viikko se olikin! Jokaisena iltana, kun unille laskeuduttiin, mätkähti maahan kaksi paimenkoiraa muistuttavaa raatoa ja kuorsaus alkoi, ennenkuin omia silmiä ehti ummistaa. Joka päivälle oli jotain suunnitelmaa, jonka lisäksi ajettuja kilometrejä kertyi "jokunen". Pääreitin lisäksi lukuiset edestakaiset ajot kisapaikan ja murkinoinnin välillä, lenkkimaastojen etsiminen tai yleinen nortalgisointi. Reippaasti ja urheasti rakas farmarini, sinisenhohtoinen fordi Valas, kynti maanteiden aaltoja tänäkin vuonna ja kuljetti matkustajat turvallisesti alusta loppuun asti.

Tara lähti hoitoon keskiviikkona äitini luokse, kamerani oli lähtenyt huoltoon jo edellisviikolla. Ja eipä se valmistunut retkeen mennessä, joten objektiivini kameraksi lähti tyttöystävän tonninen runko.





Perjantaina startattiin. Illaksi oli tiedossa hotellimajoitus hotelli Nukkumatissa ja olimmekin hyvään aikaan perillä. Pysähdyimme vain syömään ja käyttämään koiria kerran, matkaa kylläkin hidasti melkoinen ukkosmyräkkä Seinäjoen tienoilla, jolloin autotie lainehti vedestä ja vesiliirtoa sai varoa. Matka sujui kuitenkin mallikkaasti, aussiet olivat kyydissä hiljaa ja kauniisti. Hämmästelimme Power Parkin suuruutta ajellesamme sen vierestä, täytyimme Hesburgerin antimista ja kävimme taloksi mukavassa hotellihuoneessamme. Heti samana iltana ajelimme myös tutustumaan hieman Kokkolan lenkkimaastoihin. Löysimme niemen, jossa kaunista merenrantaa ja metsää inisevine hyttysineen oli niin paljon, kuin kävellä jaksoi. Samasta niemestä löytyi myös tuulinen kalasatama, joka oli oiva poseerauskallio kameran edessä. Kyllä vaan uni maittoi yöllä puhtaissa lakanoissa - ja hyvä niin, sillä seuraavat päivät olivat toimintaa täynnä.










Lauantaina oli ensimmäinen kisapäivä. Koko viikonlopuksi siunaantui varsin hyvä sää - lukuunottamatta hyistä merituulta. Pytytimme kuitenkin teltan ja siellä oli hyvä loisia odotuksien ajan, kisoissa kun meni koko päivä. Suoritukset menivät kutakuinkin niin, että aamupäivällä starttasi Kida, parin tunnin päästä Naurun vuoro, sitten useamman tunnin tauko, taas Kidan vuoro ja vielä Naurun. Pidemmällä tauolla kävin haukkaamassa cotzonea ja otimme nokoset hotellihuoneella. Majapaikasta kun oli vain kahdeksan minuutin ajomatka lerintäalueelle, jossa kisat pidettiin.

Kidan onni oli hyvin myrkyllinen. Paikalla olleen yhden kouluttajani kanssa katsoimme viikonlopun päätteeksi, ettei Kidan hypyt normaaleja olleet. Se puotteli rimoja, joka ei ole yhtään Kidan tapaista, sillä yleenä se on hyvin herkkä tassujen kosketuksista rimoihin. Ensimmäiseltä radalta HYL, rimapudotuksen jälkeen lopetin radan, koska ajattelin Kidan vain kaahailevan ja siksi hypäävän huonosti. Puhtaita ratoja ei siksi nähty, rimavirheiden takia. Kontaktivirheitä se ei tehnyt kertaakaan koko viikonlopun aikana.

Naurun onni kisoissa oli oitis parempi, vaikka tavoitetta ei saavutettu. Viimeistä LUVAa ei ansaittu, vaikka se olikin niin_lähellä. Nauru oli kisoissa niin reipas, rento ja, noh, oma itsensä. Sen kanssa on helppo kisata, ei tarvitse stressata koiraa, eikä koira ota minun mahdollisista paineista itseensä. Naurun virheiksi osui taas se, että täyteen laukkaan päästyään se mahdollisesti lentää esteen ohi... Katselin videota ja oikeasti tilanne näyttää siltä, että tyyppi vaan nauttii päästessään juoksemaan kunnolla koko kinttujen pituudelta ja se este sitten vaan unohtuu matkalta. Nauru hakikin ensimmäiseltä radalta sijoituksen 2 5vp:llä. Jos pientä mutkaa ei olisi tullut esteohituksen ja sen korjailun takia, olisi aika huidellut melkein -12! Toiselta radalta 10vp, koira pisti läskiksi. Se katseli tyttöystävän perään ja ohitti siksi toisen esteen, puomin, kun niin tähyili yleisöön. Jessus maar minä sille suutuin ja sitten se teki rataa todella hienosti, joskin tipautti yhden riman, kun taisin vähän niinkuin äksyillessäni koiran unohtaa jonnekin.





Sunnuntaina herätys oli kuudelta. Majapaikkamme tarjosi molempina aamuina runsaan aamiaisen ja koska pakkasimme tavarat jo illalla autoon ennen nukkumaan painumista, oli hyvä laahustaa täyttämään itsensä täyteen ennen kahdeksalta starttaavaa kisaa. Järjestys oli jälleen Kida-Nauru-Kida-Nauru, sää oli hieman leppoisampi kuin edellispäivänä ja telttaa ei jaksattu pystyttää, vaan otimme nokkaunia rennosti auton penkillä. Jälleen kerran ei hurrattavaa ollut suorituksissa, vaikka Nauru piti huolen, ettei vitutus ihan kuitenkaan valtaa mieltä. Kida pudotti parit rimat, mikä ärsytti suuresti, sillä sen työskentely oli ihan superia. Toisella radalla se kyllä kepit lopetti kesken, mikä on hyvin kimpaannuttavaa. En edes usko jumin sitä aiheuttaneen, sillä koira räyskytti kiihtyneesti koko kepittelyn ajan ja ennen viimeistä keppiväliä vaan räjähti eteenpäin varaslähdön voimin. Ja meinasinhan minä unohtaa toisen radan kesken kaiken (!), mutta sain pelastettua tilanteen ja Kidakin oli ohjaajalleen kerrankin armollinen. Virhepisteiden kanssa ei kuitenkaan sijoituksia, saatika SM-nollia, tullut kahmittua.

Nauru meni samalla fiiliksellä. Se koppasi samanlaisen, typerän "oho este jäi hupsista"-vitosen ja sijoittui hyvällä ajalla kolmanneksi. Ja tokalla radalla se taas vähän possuili. Rallatteli niin, että sai taas vähän suuttua ja samalla todeta, että röyhkeyskoulutus mennyt ainakin sen kilttiin australialaiseen päänuppiin... HYL läsähti väärän putken pään takia, mutta pienen turhautumanyyhkyn jälkeen olo muuttui jälleen taistelutahtoiseksi. Uudet kisat on merkattu kalenteriin jo parin viikon päähän.

Lähdimme kisoista illalla ja ajelimme suoraan Kalajoelle yöpymään. Teltta nousi kauniille hiekkasärkälle nopeasti ja ruoanlaittokin onnistui, vaikkei se ihan yksinkertaista ollutkaan. Grillausritilä oli jäänyt kotiin, mutta reippaaka arkielämän McGyverinä tekaisin sijaisratkaisun, eivätkä kanat jääneet raakoina laatikkoonsa potpottamaan. Maukkaan illallisen, valokuvaamisen ja hetken möllöttämisen jälkeen nukahdimme ahtaaseen telttaan yhtenä kerrosvoileipänä. Voin kertoa, että aussiet olivat väsyneempiä kuin koskaan.






Lisää kuvia ja tarinaa reissusta seuraavalla kerralla, jottei sepustus venähdä liian pitkäksi. :--)

Mites nämä turinat sitten?

4 kommenttia

  1. Olen helposti huvittuvaa sorttia ja niinpä mielestäni kuvat 3 ja 4 olivat hauskat peräkkäin! Ensin Kidalla pystykorva ja lurppakorva ja sitten Naurulla samanlainen setti :D

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! Hauskaa katsoa kun itsekin olen juuri nyt Suomen round tripillä samoilla suunilla. Saman näköisiä kuviakin on ollut otettua. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa matkaa teille! Liikkukaa turvallisesti. :)

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat