Joulukiitos

0.49

Viimevuonna aloitin perinteen, että kirjoitan joulun alla kiitosviestin sellaisille tyypeille, jotka ovat tehneet vuodesta hienon ja mahtavan. Tässäkään harastuksessa ei yksin pitkälle pötki, edes jonkinlainen tukijoukko taustalla on erittäin tärkeä! Ja ihmiset, he kiittävät ja kehuvat toisiaan aivan liian harvoin ja vähän. On siis hyvä pyhittää tällaiselle kokonainen blogiviesti - varsinkin, kun innostuin kuvaamaan sillä samalla hetkellä, kun lumi vihdoin satoi Helsinkiin.







Äiti ansaitsee viimevuotiseen tapaan kiitoksen tänäkin vuonna. Hän avustaa niin rahallisesti kuin henkisesti - kuuntelee murheet, vaikkei aina ihan ymmärtäisikään, hoitaa koiria tarpeen tullen ja on muutenkin täytenä tukena mukana harrastuksessani. Hänelle lohkeaa jälleen valtavan lämmin kiitos ja halaus, sillä ilman häntä en varmasti tällä tasolla lajia treenaisi!

Essi ansaitsee kiitoksen myös tänä vuonna. Hän on ollut erittäin läheinen ystävä ja myös innokas treenitoveri. Essin koira Nari tuntuu kuin se olisi osaksi oma koira, niin mielelläni ja innoissani olen osallistunut pienen pehkolapsen koulutukseen ja elämään. Olen kamalan onnellisessa asemassa saadessani touhuta puikkonokan kanssa, koska onhan se niin ihana tyyppi!

Viimevuotisista myös Oona saa nimensä myös tänä vuonna kuuluviin. Vaikka lauma hajosikin ja yhteiselämä oli kaikkea ylämäen ja alamäen välillä, ei voi kiistää etteikö hän olisi ollut suuri apu koirien kanssa niin arjessa kuin kilpailuissa. Lenkkiavustus ja lämppäapuna toiminen (valokuvaamisesta puhumattakaan) ovat tehneet stressitilanteista helpompia, kun ei tarvitse pää viidentenä jalkana purjehtia. Hyvää jatkoa hänelle ja koirilleen!




Tämän vuoden ensimmäinen uusi nimi on Pitkäsen Laura. Tämä uuttera shelttikasvattaja ja vanha ystäväni oli mukana hienossa kokemuksessa, kun järjestimme ensimmäistä kertaa amatöörivoimin treenileirin meille ja tutuillemme. Leiri sujui erittäin hyvin ja olen ehdottomasti mukana järkkäämässä uudemmankin kerran. Kiitos toimivasta tiimityöskentelystä! Koitetaan nähdä kisakentillä yhdessä!

Uutena nimenä nousee myös luonnollisesti Sara. Ei vain siksi, että hän on niin tiiviisti nykyään osa elämääni, vaan koska hän niin urhoollisesti yrittää pysyä kärryillä koiramaailman kummallisissa kiemuroissa. Hän kuuntelee treeniangstini kiltin kuuliaisesti ja yrittää olla avuksikin niin usein kuin pystyy. Lisäksi hän rakastaa rakkini piloille ja siitäkös karvatursakkeet ovat onnellisia!

Tämän vuoden listaan viimeisenä (muttei vähäisimpänä, ei!) pääsee Sussu. Vaikka emme ehtineet tavata montaa kertaa kuluneen vuoden aikana, saimme facebookin välityksellä monenlaisia suunnitelmia kursittua kokoon. Odotan erittäin innokkaasti tulevaa vuotta ja toivottavasti avautuvia treenimahdollisuuksia kyseisen ihmisen kanssa! Kiitän siis jo etukäteen, jonka lisäksi haluan kiittää kaikista juttutuokioista ja kuuntelusta, sekä ymmärryksestä!







Nyt on aika hiljentyä ahmimaan napansa täyteen jouluruokaa. Kuullaan siis joulujen jälkeen taas! Rauhallista akkujenlatausjuhlaa kaikille koirakansalaisille!

Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. Kiitos kiitoksista! Koirasi ovat minulle lastenlasten asemassa!

    VastaaPoista
  2. <3 Olen sanaton! Kiitos itsellesi, että olet olemassa <3

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat