Plää. Mielenkiinto tokoon on muutenkin vähän heikko, kuten mainitsin pari postausta takaperin, eikä tämä
kisa kamalasti innostanut jaksamista. Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä saa, mutta minua ei kiinnosta pisterivit. Minua kiinnostaa asenne. Omani ja koiran, mutta nyt ongelmana on karvaisemman kaverin (ja kyllä, olen huolehtinut sheivauksista)

Hyvinkää, iltakoe. Jännitti niin saatanasti, mutta tapani mukaan jännitin jännitykset kotona ja kisapaikalla olin lunki. Kida, miten hyvää jälkeä teitkään kanssani. Mahassa ei edes kipristellyt, koira pääsi pulahtamaan lampeen, leikittiin ennen suoritusta ja levättiin vuoroa odotellessa, ihan kuten kokeenomaisissa treeneissäkin tai valkuissa. Oli kuuma päivä takana, koiralla ei ihan paras veto, tiedostin asian. Sen ilme oli kuitenkin leikkirä, se leikki leluilla hyvin, läpsi tassuilla ja oli oikein rento, oma itsensä. Paikkamakuussa sen asenne oli vielä ihan hyvä - hieman haahu, mutta otti kontaktin pyydettäessä ja pitikin sitä yllä. Paikkamakuussa ei haistellut (HURAA) ja oli oikein levollinen, perusasentoonkin nousi oikein täpäkästi vaikka koko aamupäivän revin hiuksia, että kuitenkin jättää ottamatta. Hyvällä fiiliksellä pingottiin lelulle ja odottamaan vuoroa, joka oli - rrraaaah - viimeisenä.









Ei muuta kuin yksilöliikkeisiin. Ja ei ollut enää kivaa. Muurahainen taisi puraista pyllystä, koska neiti alkoi rapsuttelemaan (!!) itseään kesken seuruun. Ja siitä tajusi mokanneensa ja asenne koko puurtamiseen hävisi. Olin rento, kannustin, läpsin ja pyöritin ja sain vastaukseksi naurumaista örinää, taisin iho ottaa hampaastakin kerran. Seuruut oli kamalan lyhyitä, kaikki tapahtui kamalan nopeasti eikä Nauru koskaan noussut rennoksi, kun käännyttiin parin askeleen välein. Liikkeestä pysähtyminen oli heti pari askelta liikkeellepääsyn jälkeen ja Nauru on ehdottomasti parhaimmillaan vähän pidemmissä seuruupätkissä. Himo siirtyä avoimeen senkun nousee...

Luoksetulossa se oli aivan lukossa. Tuplakäskyllä se lähti hitaasti ravaten tulemaan luokseni, eikä käsky "kovaa" oikein kuvannut sitä. Niin anteeksipyytäväisen näköisenä se tulla jolkotti yleisön tyrskiessä, raasu. Taas tsemppausta ja toteamus, että "muakaan ei Nauru jännitä, ei sunkaan tarvitse". Se sitten vähän paransikin, teki jäävät tosi näppärästi, mutta hypyllä teki sen mitä pelkäsinkin, saman kuin ensimmäisessä kokeessaan Vuokkoset-areenalla. "En hyppää. Seison esteen edessä ja tuijotan takaisin surkeana."




Onneksi Riikka Pulliainen oli tuomarina.

Luoksepäästävyys 10 - Niin nuuskutti tuomarin lähellä olevia kasvoja ja kuunteli, kuinka kauniita eriparin silmiä kehuttiin.
Paikkamakuu 10 - Ei haistellut, piti pään levollisesti ylhäällä. Hyvä suoritus.
Seuraaminen kytkettynä 7½ - Ensin kutitti, sitten alkoi jännittää. Hyvää seuruu ei omasta mielestäni ollut missään vaiheessa. Hieman pidemmillä pätkillä se olisi voinut parantua, mutta nyt oli levotonta kääntymistä ja tahtimuutosta kokoajan ja liike meni lahnailuksi.
Seuraaminen vapaana 8 - Sama kuin yllä.
Luoksetulo 7 - Harmitti, sillä tätä on viretreeneissä oikeasti työstetty. Ja taas palattiin pisteeseen nolla.
Liikkeestä maahan 9 - Hieno tsemppaus, koira oikeasti rentoutui ennen liikettä ja suoritti sen hyvin.
Liikkeestä seis 10 - Rento meno jatkui seuraavalle liikkeelle, hyvä Nauru!
Estehyppy 0 - Ja sitten se rentous romahti, itsevarmuutta ei ollut tarpeeksi suorittaa ko. liikettä.
Kokonaisvaikutus 8

Plussaa on se, että itse pysyn rentona ja kykenen antamaan täyden tukeni koiralle. Miinusta on se, että jos koiraa jännittää, sitä jännittää. Se tarvitsee nyt paljon hauskoja treenejä, lystinpitoa, treenaamista oudoissa paikoissa ja kilpailutilanteissa. Sen pitää oppia, että kisoissa ollaan vain me kaksi - muilla ei ole merkitystä. Tuo koira osaa suorittaa liikkeitä niin kauniisti, sen täytyy muistaa se ja luottaa itsekin itseensä.

Hullu on ihminen, joka tällasesta epäonnistumisesta saa lisää motivaatiota ja nyt jo tekee sotasuunnitelmaa kesän ajaksi, kuinka lähteä nuoren koiran itsevarmuutta työstämään... Treeniseuraa otetaan vastaan. ;)