Tekeminen on ilomme
0.06Hyvä on, blogi, sinä voitit! Minä kun ajattelin päivittää vähän myöhemmin, mutta ei. Jokin voima minut kuitenkin veti näpyttelemään tänne!
Meidän treenitahti on näin kesällä ollut ihan päätähuimaava - muistan varmaan toitottaa sitä n. joka kolmannessa viestissä, vähintään. Agility, toko ja jälki ovat olleet lajit, joissa olemme kunnostautuneet. Tekeminen on ollut huomattavan paljon hauskempaa siksikin, kun on niin mainiota treeniseuraa: vieraita tuttavuuksia ahkerasti ovat olleet Rebecca Cecilin kanssa, Jenna Delian kera ja pari kertaa myös Satu Colhu-seropin kanssa. Ihan mahtavaa!
Jälki on ennenkaikkea Naurulle ajateltu ja Naurun kanssa aloitettu. Aika vikkelästi olen päässyt sisään ko. lajiin, tiedonjanoisena tietenkin imeskellyt jokaisen tiedonmurun itseeni kehittyäkseni mahdollisimman nopeasti. Kuten kaikki tietää, minulle kaikki mieluummin heti kuin kohta....
Pari kertaa tässä otettu jälkeä, yksi pellolla (Oona teki) ja yksi metsässä (Sadun käsialaa). Metsässä Nauru on ihan superi: se on tarkka, rauhallinen ja huolellinen. Pellollakin se tsemppaa, mutta saattaa useammin häiriintyä tuulen tuomista tuoksuista, eli toisesta jäljestä meidän tapauksessamme. Alle laitan Rebeccan kuvaaman videon Naurun jäljestyksestä viime keskiviikkona firan metsissä.
Kida teki jäljen myös tässä taannoin, mutta edelleenkään se ei punaisen leipälajiksi olisi. Nenäänsä käyttää kyllä, mutta ei kestä, jos minä käännän sitä menosuuntaan tai muuten estän kääntymisen/poikittamisen. Liinan antaminen auttaa, mutta sitten taas jäljestä tulee sotkuisempaa ja malttamattomampaa.
Tara taas tykkää jäljestämisestä hurjasti, mutta kuten muissakin lajeissa, se on niin kovin menevä. Jalkojen välissä kun pidin sen, malttoi noutaja tehdä tekemäni jäljen kunnialla loppuun saakka, häntä iloisesti heiluen. Tara teki ihan vaan suoraa, tiheään palkattua namijälkeä, kun taas Kidalla tuli pientä kaartoakin mukaan. Kummallakin oli keppi lopussa, samoin Naurulla keppi on jäljen päässä.
Nauru on opiskellut ilmaisua (=maahanmeno) myös siviilissä, lähinnä sisätiloissa. Hyvinhän se toimii, kun kakara muistaa, että niitä keppejä ei syödä. Kuten ei tunnarikapuloitakaan. Ja kaikenmaailman roskia ja palloja ei tarvitse ilmaista.
2 kommenttia
Ihanan näköistä Naurun seuruu!
VastaaPoistaPikkulikka kiittää! Se on reipas tyyppi.
PoistaKiitän kommentistasi jo etukäteen!