Pieni 12 viikkoa. 3kk taapertanut tässä maailmassa, kuukauden Suomessa. Apua!
Pääsiäiseksi pääsi laumamme kasaan takaisin. Minä hurjana maailmanmatkaajana rymistelin bussiteitse Turun satamaan luokkaristeilyn merkeissä, ja koirani hylkäsin hoitajilleen siksi aikaa. Nauru matkusti Nurmijärvelle toisen omistajansa Lauran luokse, Kidasta ja Tarasta Oona kiltisti piti rakastavasti huolta. Nauru rikastutti kuulemma elämää olemalla hirmuisen hauska pieni aussienpoikanen. Ensimmäiset minuutit pentu oli hieman kummissaan paikasta, mutta minun suljettua oven se painatti jo menemään Hoppu-aussien kanssa pitkin asuntoa ja pihamaata. Sain perääni tekstarin, jossa pennun ilmoitettiin muunmuassa olevan "sopivasti sekaisin" - niin se kyllä onkin, osuvasti sanottu!
Lauran luona Nauru seikkaili niin treeneissä kuin kylissä. Se osoitti varsinaista terrieriluonnetta matkallaan, ja minua nauratti kuunnella sen seikkailuja, kun nappasin tyypin omaan autooni lopulta perjantai-iltana. Olikin ollut hassun hiljaista elämä, kun koirat eivät olleet pyörimässä jaloissa tai ulkona täytyi käydä haukkaamassa kylmää meri-ilmaa iltalenkkeilyn sijaan.
Lauantaina otimme yhdistetyt toko-ja agilitytreenit lauman kanssa. Aina yhtä mukavaa seurassa tehdä oikein kunnon treenit pitkän kaavan mukaan, yksin se on niin tylsää. Alla videomateriaalia aussietyyliin - pieneksi jäi tarjonta, ja noutaja missattiin kokonaan, sillä kameran akku oli toista mieltä kuvausideasta.
Agilityosuus oli kivaa ja simppeliä. Eteenlähetystä, tiukkoja kurveja. Kepeillä oli ohjurit sisääntuloilla. Kidan kepit oli kyllä tosi kivoja - treenasin takaaleikkauksia, ja Oona sanoikin, että nyt huomaa, ettei K enää katsele perääni, sillä se alkaa pujotella itsenäisesti huolimatta siitä, että leikkaan ihan takana. Vielä itsenäinen meno on arkaa ja hidasta, mutta paranee kokoajan oikeilla opetustavoilla. Mieleni on kovin hilpeä asian johdosta! Tara teki töitä Oonan kanssa, koska maanantaina on kisat Purinalla, joissa Oona toimii salama-noutajan kuskina. Tara oli kiihkeä, muttei liikaa, sillä sen korvat pysyivät hyvin päässä. Kepit olivat myös oranssilla tosi kivaa katsottavaa, takaaleikaukset onnistuivat hyvin. Ohjaajan pitää vaan muistaa antaa Taralle tilaa kepitellä, liika ääntely saa sen munaamaan koko osuuden tykkänään.
Nauru sai taas hengata radanpurun, ja päätimpä tutustuttaa sen mustaan putkeenkin. Normiputkihan on tuolle ihan parasta ikinä, putkihulluus kaivelee jo nyt. Mustan putken pistin lyhyeksi, vaan eipä tuo stressiä pennulle aiheuttanut. Parin palkkauksen jälkeen kakara olisi suoritellut sitä itsekseenkin, ja kun olimme viimein saaneet putket varastoon paikoilleen, päätti Nauru leikkiä niissä itsekseen sitten siellä. Ihan pöljä, ihana kakara.
Tokossa Oona liikkuroi minulle ja Kidalle. Seuruussa palkkailin naksulla ensin niin kauan, että saatiin hiljainen, keskittynyt, vuotamaton lähtö. Liikkeestä istuminen oli tosi kiva, samoin luoksetulossa reagoi nopeasti käskyihin. Kaukoissa tuo otti häiriötä Oonasta takana, ja ensin teki tuttua "oho, missaanpa tästä ensimmäisen vaihdon"-vammausta. Kolmas kerta taisi toden sanoa, ja saimme sitten erittäin kivat vaihdot. Minulla pitää kyseisessä liikkeessä olla pientä "nyt vittu perkele!"-asennetta, sillä terävät ja hieman pahankatkuiset käskyt saivat Kidan tekemään vaihdokset lennossa. Uhkasin tosin ennen viimeistä suoritusta, että teemme liikettä vaikka maailman tappiin syömättä niin kauan, että tehtävä onnistuu, joten Kida saattoi ottaa siitäkin pientä ilmaa perssulkiin...
Nauru teki vähän perusasentoa ja eteentuloa, palkkailin kutsusta luokse tulemisesta ja lisäksi heitsattiin sitä kiitämään namikipolle. Pienelle lapselle pienet treenit, ja paljon leikkiä! Väsymys alkoi lopussa näkyä, kun tyyppi keskittyi niin kovasti komentamaan minua ihan kesken tavallisen kävelemisen. Lisäksi tuli testattua Naurun suhtautuminen vähän jännittävään, outoon asiaan - kepit, joita raahasin perässäni, aiheuttivat haukkumista, vaanimista, hyppelehtimistä ja tassulla läpsintää.
Voisinpa loppuun sanailla pienen sinisen ruokavaliosta. Pieni sai Ruotsista mukanaan säkin Specificiä, jota on syönyt. Nyt olen sekoittanut joukkoon Acanaa, josta kaavailen kakaralle ruokamerkkiä tulevaisuudessa. Nappulat tuo popsii turvotettuna lisukkeiden kera. Penska on maistellut kaikenlaisia lihoja - sikaa, nautaa, broileria, lohta, poroa - ja myös lihaisia luita se on pureskellut hyvinkin innoissaan. Palkkana saa laajasti (hyvin pieniä määriä) nakkia, lihapullaa, omia nappuloita tai laadukkaampaa lihapalkkaa. Puristeluita tykkää kovasti nakerrella unitekemisenä pesässään. Ahne tyyppi on tämä pentu, motivoinnissa ei ainakaan ole ongelmaa. :D
Nyt Kidan kanssa juoksemaan, jes! Huomenna nollien metsästykseen!
