Minua alkaa jännittää. Alle kuukauden päästä alkaa laumallamme aivan uudenlaiset tuulet. Kaikki tuttu jää entiseen, jos oikein dramaattisesti asia ilmaistaan.
Normaalista arjesta nauttii aivan erilaisella, haikealla fiiliksellä, ja samalla yrittää olla ajattelematta, että myös monta niin mukavaa, ihanaa asiaa jää pois arjestamme.

Kumpikin aikuisista juoksee tällä hetkellä, mutta onneksi se ei estä lenkkeilyä tai tokostelua. Korvat tuppaavat katoilemaan kaksikolla, ja maasta punkevan nurmikon tuoksut ovat huomattavan paljon kiinnostavampia kuin minä makkaroineni. Lenkit meinaavatkin välillä raastaa pienen ihmisen päänsisäisiä herneitä, kun aikuiset pönöttävät kirsu puskassa tai flirttailevat keskenään, samalla kun pikkunatiainen yrittää nielaista kymmenennettä purkkaa alas kurkustaan. Kevät, niin paljon kuin sinua rakastankin.... Tai ei keväässä vikaa ole, vaan ihmisissä, jotka näkee ihan hyväksyttävänä viskellä kaluttuja mällipalleroita ympäri julkisia tiluksia.





Kävin lauantaina koko köörin voimin äitini luona maalla. Aussiet, mudi ja tolleri olivat onnessaan. Päivä oli arinkoinen, ja koko vierailun ajan pysyttelimme ulkona peltojen keskellä yhdessä äidin pommien ja hänen avonsa seropirouvan kera. Vierailumme sisälsi paljon leikkimistä, pinkomista pellolla, kylpyjä mutalammikossa (ja sen jälkeen vesiletkun alla) ja varjossa hetken jopa leväten. Äitini oli varma, että varsinkin Naurulta menee kintut alta, niin kovaa se painatti koko ajan menemään muiden perässä. Onneksi ruokatarjoilu maalla pelaa aina, eikä tarvitse näyttää kovinkaan söpöä naamaa, etteikö jostain heltiäisi hieman välipalaa väsyneelle juoksijalle. Mutaisempikin pärstä riittää onnistuneeseen aneluun.

Isommille tyypeille kanat ovat tulleet tutuiksi jo aikaa sitten, mutta nyt niitä tervehtimään pääsi Naurukin. Eipä kaakattavat sulkasatoiset hetkauttaneet sen elämää enempää kuin mikään muukaan pikkuasia tässä maailmassa...




Tokoa on treenattu, kuten uhkailinkin jo alussa. Kaikkien kanssa oikeastaan peruskauraa: Kidan kanssa opettelemme kävelemään omin jaloin metskun kanssa, ja hidas eteneminen saa tuottaa tulosta aikanaan. 15.5 likka pääsee kokeilemaan kynsiään epiksissä, mutta jos metsku on edelleen yhtä huteralla pohjalla, jätän sen suosiolla välistä. Ruudussa treenailtu vaihdellen paikkaa ja vauhtia. Seuruissa tyyppi on alkanut edistämään, joihin olen puuttunut. Tänään naksuttelin ja palkkailin hyvin vaihtelevasti niin lyhyillä kuin pidemmillä seuruupätkillä, jotta punapaimen saisi motivaatiota ja kiihkeyttä menoon. Kaukoja on hinkattu aina vaan paremmiksi, tunnarikapulat ovar siirtyneet keitettäväksi, jotta pääsee niitä taas tehostelemaan. Haluaisin niin kovasti treenata jo uusia tokoliikkeitä, mutten viitsi sekoitella erikoisvoittajaa ja voittajaa hurjasti keskenään. Näinhän minä jo, miten merkinkin kanssa kävi... Tänään otin kyllä Z:n seuruun yhteydessä, eikä siinä ollut mitään moittimisen sanaa.

Nauru on alkanut keksiä ihan hitsin kivasti perusasennon. Ja eteentulon. Paikkikset sillä toimii hyvin niin istuen, seisten kuin maatenkin. Lisäksi sitä on lähetelty ahkeraan namikipolle, jonka seuraajaksi tänään tein sille ruutua namikipposen kanssa. Ahneena kakarana tuo tajuaa liiankin hyvin, että kipolle on kiva juttu mennä. Viime perjantaina namikippo osoittautui itseasiassa niin ihanaksi, että kekseliään pennun piti keksiä keino pitääkseen meidän poissa ruokaa sisältävältä aarteeltaan. Kupin koppaaminen suuhun ja pinkominen karkuun osoittautui Naurun mielestä parhaimmaksi vaihtoehdoksi...

Taran kanssa on tehty vähän sitä sun tätä. Pääasiassa sekoitettu tokoa ja rallytokoa. Pian on luvassa epikset jälkimmäisenä mainitussa lajissa, ja sitten saa nähdä, millainen show on kentällä pystyssä. Iiks.




Tämä viikko on kyllä kiireinen. Yhtä päivää (ja viikonloppua) lukuunottamatta allekirjoittaneella on kurssien vetoa, ja tiistaina on agilitytreenit Ninan hellässä huomassa. Ainoa vaan, että kumpikin agilitykoiristani juoksee... Onneksi silloin voi soittaa äidin hätiin, ja ihanana ihmisenä hän kurvaa Asikkalan maalaisuuteen yhdessä mitä uskollisimman, tehokkaimman, iloisimman ja sisukkaimman agilitypomeranianin kanssa. Rosa. <3 Meillä tulee olemaan huomenna hauskaa. Ja torstaina pääsee Nauru esittämään show-piskin luontoaan mätsäreissä yhdessä pommikaksikon kanssa.