42 000 loikkaa

Viikonloppu oli hirmuisen antoisa. Vietin sen kylläkin muun kuin oman koiran kanssa, sillä nyhjäsin mukavat kuusituntiset kumpanakin päivänä Oonan Ora-mudin kanssa. Olin hyppytekniikkakurssilla ja täytyy sanoa, että innostuskärpänen pääsi taas nappaamaan palan lihaa kankusta. Tietoa tuli hyvin runsaasti ja laajalta aihealueelta (tiesittekö, että keskiverto agilitykoira hyppää koko uransa aikana, eli n. vuodesta kahdeksaan vuoteen, 42000 hyppyä? jestas). Ja vaikka omaa koiraa ei ollut koekaniinina, oli hirvittävän opettavaista nähdä eri tyylisiä koiria. Ja olihan minulla ja mudilla mukavaakin, koira ei ollut moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta. Olenhan minä sen kanssa treenannut parit kerrat hallissa, joten kai Ora totesi homman olevan erittäin selkeää.

Voitte arvata, että maaliskuussa Nauru on vuorostaan osaavamman hyppymestarin silmän alla näyttämässä loikkiensa spektaallisuutta. Tai mitä ne sitten ovatkaan. Ja jos Kida mahtuu, se myös. Hyppytekniikkatehtäviä aion varovasti ottaa kummankin kanssa.

Sain tällaisen kuvaviestin tänään kesken luennon. En kestä.

Koirista huolehti Oona pitkin lenkein, enkä ainakaan ole kuullut valtavia kamaluuksia, mitä tyypit olisivat aiheuttaneet. Hieman paimenkoiraneidit ovat sitä mieltä, että tiukkaan treeniaikatauluun voisi palata - perjantaikin oli niiiiin tylsä, emme käyneet silloinkaan "kuin" pitkillä metsäretkillä ja rallattamassa jäällä. Minä kyllä kävin hallilla kouluttamassa, niin onhan se ihan kamalan turhauttavaa, kun pienet, viattomat koiraeläimet eivät pääse mukaan. Eipä hätää mussukat, arki koittaa taas... ja kaksi koetta siintää tulevassa viikonlopussa. Voihan...

En oikein tiedä, mitä tokokokeesta Naurun kanssa tulee. Ykkönen, toivottavasti, jos osaan itse käyttäytyä. Olisin halunnut ehtiä panostaa muutamaankin eri yksityiskohtaan ennen h-hetkeä, mutta kaikkea ei kiireen keskellä voi saada. Torstaisissa tokoissa neiti oli kuitenkin mahtava. Se suoritti paikkamakuuta hyvin skarpisti, kun lisäsin vähän jännitystä mukaan. Estettä haki itsenäisesti ja naksuttelin ahkerasti. Teemana oli perusasento ja kapulan pitäminen, joista ensimmäinen on muuten ok, mutta tempo asentoon tultaessa saisi olla reippaampi. Kapulaa harjoittelimme tunnarilla, joka on aika... vaikea, mutta Nauru pitää ja kuljettaa tunnariakin oikein sievästi. Sen nostaminen on haaste, sillä tyyppi tykkää muljauttaa sitä aina parempaan asentoon suussaan sen sijaan, että ottaisi suoriltaan kiinni tukevasti.

 

Takapää ainakin toimii?

Teimme myös ringissä jääviä ja Nauru hävisi ekan kierroksen - se istui hitaiten.

No eipä hätää, toisella kierroksella se oli ainoa, joka jäi seisomaan stop-käskyn kajahtaessa liikkurin suusta. 

Pätevästi onnistui myös rivistä omalla vuorollaan luoksetulo, eikä neiti reagoinut häiriöseuruuseen, vaikka apukäsi hoki "maahan" käskyä koiran takana käsiavunkin kera!

Torstait on melkoisen treenipläjäytteisiä päiviä, sillä tykkään lyhyen koulupäivän kunniaksi käväistä hallillakin ennen illan tokoja. Viimeviikolla Oona oli mukana ja numeroi minulle ja Kidalle sellaisen kieputusradan, että oksat pois. Tästä on videota, mutta rehellisesti en ole itsekään ehtinyt katsoa niitä vielä. Unohtelin ottaa taas kontaktia, rytmityskin ontui välillä, mutta tuli myös kelpoja onnistumisia! 

Totesin myö olevani edelleen maailman huonoin valssaaja.

Tanssiminen ei koskaan muutenkaan ole ollut vahvimpia puoliani. He. He.

Jaakotukset ja viskileikkaukset olivat enemmän alaani - mitäköhän tämä sitten kertoo.

Tapsa ei arvosta lumipeitettä. Siinä on kiva kieriä ja sitä on kiva syödä, mutta hanki jää kamalan tiukasti kiinni hänen vanhoihin nöyhtäkarvoihinsa.