Ulkoasu on tällä hetkellä turhan leveä. Asia korjaantuu, kunhan saan energiaa datailla koulun ulkopuolella. Tällä hetkellä opiskelen rentoja 11-12h koulupäiviä...

Niistä ei kuitenkaan sen enempää. Meillä on hampaattomuus-syndrooma. Jääkiekkohymylliset RY. Tapsalta vietiin etuhammas taannoin, ja nyt Toimintasininen päätti, ettei halua jäädä kakkoseksi. Tara ja Nauru ovat olleet kotona kuin yksi olento, kokoajan telmimässä keskenään, ja ehkä Nauru siksi halusi olla "samis" uuden parhaan kamunsa kanssa.

Taannoin kerroin kertomusta, jossa Naurun leikki heittäytyi niin villiksi, että neiti kompastui ja kiveen törmäsi. Pentu selvisi säikähdyksellä, mutta viime maanantaina koiruus olikin päästään hyvin kipeä. Oona mietti, olisiko se juoksujaan oudosti reagoinut, mutta illalla kotona totesin, ettei tämä normaalia ole. Kotilääkäripalvelu Laura sattui olemaan lähistöllä ja tuli katsomaan merlepahasta, ja tämä dramaattisesti kiljuva eläin päätettiin viedä kuvattavaksi seuraavana aamuna. Aussielapsi lähti Laura-tädille kylään leikkimään pikkupentujen kanssa, minä nyyhkimään ikävääni kotiin.

Seikkailijapentu ensimmäistä kertaa junassa, visusti jaloissa uinumassa rankan päivän jälkeen.

Epäilen, että syy lopulliseen diagnoosiin on alkujaan lähtenyt törmäyksestä, mutta kai luun jäystäminen oli viimeistellyt asian. Tutkimisen jälkeen alaetuhampaista löytyi syyllinen, keskimmäisen juuret olivat poikki. Hammas poistettiin kirurgisesti, lausunto laitettiin eteenpäin ja kotiin seikkaili lääkepöhnäinen pentu. Naurun leikkauksenjälkeinen päivä ei ollutkaan ihan mutkaton: Lauran kanssa se saapui Lahteen tapaamaan Lauran kasvatin tulevaa omistajaa, ja tämä Katariina sitten toi Naurun minulle työpaikalleen, jossa olin odottamassa. Seikkailimme hetken Lahdessa ennen kuin kampesimme junaan, ja kerta moisessa välineessä oli Naurulle ensimmäinen. Sitä ei homma kiinnostanut, alkoi nukkumaan penkin alla. Koko päivän oli tosin kitinää ilmassa, hammas oli varmasti kipeä. Tai siis, paikka jossa hammas vielä hetki sitten oli.

Voin kertoa, ettei Naurun elämä päivää kummempaa aikaa mitenkään sairastelua ollut. Hyvin nopeasti vanha terrieri-luonne puski takaisin pintaan!

Tarasta tosiaan on tullut ihan tymä. Sellainen leikkisä harmaakarhu. Naurun kanssa se älämölöää ja painii, repii leluja ja pinkoo. Eilen kävin mukavalla ja rennolla 2h iltalenkillä neitien kanssa, ja kyyneleet silmäkulmissa nauroin kolmikon toilailuille. Ensin Kida lähti hepuloimaan Naurun kanssa valtavaa kyytiä pitkin metsää. Tapsa tässä vähän katseli, ja sitten mölisten intoutui mukaan. Lopputuloksena oli jäniksen roolia vetävä, pakoon juokseva Nauru, ja sen perässä intoriemuiset metsästäjät, Tara ja Kida.

Viikonloppu saapui taas, johan sitä odotettiinkin innokkaasti. Siihen sisältyi niin liikkumisen iloa, treenailua kuin maalla kyläilyäkin, josta voisin turinoida tuonnempana!